It's impossible to walk in the woods and be in a bad mood at the same time

Perjantaina Lotta tuli viettämään meille viikonloppuaan koska oltais muuten vaa tylsistytty varmaa kumpiki kotonamme, mut sinä päivänä ei taidettu tehä mitään kummosta koska oltiin kumpiki vaa nii väsyneitä. Lauantaina sit lähettii lunchin jälkee pikku kävelylle Van Burenin keskustaan ja tosi yllättäen päädyttiin Soniciin jätskeille. Siinä hetki koomailtiin ja päätettii soittaa Sam meijän taksiks ja lähettiin ettimään yhtä hiking-paikkaa, mihin meijän alunperin piti tänä viikonloppuna mennä. Arkansashan on tunnettu kaikesta tommosesta luontoon liittyvästä eikä sitä turhaan kutsutakkaa natural stateks. Sen hiking paikan löytämiseen meniki sit hetki, kun lähettii ettimää ihan väärältä puolelta kaupunkia mut lopulta päästii perille ja alottamaan samoilumme metsissä disney-musiikin kanssa haha.

Se hiking trail ei itessään ollu kauheen pitkä, mut päädyttiin sit vähän kulkemaa omia reittejämme siellä metsissä joten kulutettiinki siellä sit aika monta tuntia ja löydettii jopa semmonen nätti pieni vesiputous. Oon aikalailla tykästyny tähän Arkansasin luontoon tän vuoden aikana ja rakastan tätä kaikkee vihreyttä joka puolella. Tää sää täällä ei sit todellakaan miellytä mua tällä hetkellä, sadetta on jatkunu oikeesti vissii ainaki viikon ja loppua ei näy. Tänään tais olla eka kokonaan aurinkoinen päivä pitkiin aikoihin, mut silti täällä kaikki paikat vaan tulvii ja eilen oli vielä tornado-varotuksiakin. Ton meijän hiking-reissun jälkeenki alko just vähän satelemaan kun oltiin päästy takas autolle. Päätettiin sit tästä urheilusuorituksesta ylpeinä lähtee kohti Dunkin Donutsia, jossa ei oltu Lotan kaa kumpikaa tän vuoden aikana vielä päästy käymään. Ostettiin sitte donitseja ihan koko vuoden edestä, eli tusinan verran, joita sit syötiin tosi romanttisesti mun kotitiellä katellen tähtiä.
Yks onnistunu päivä siis taas takana ja yks muisto tästä ihan pian loppuvasta vuodesta lisää.