Life lately

Hups empä sit tullukkaa kirjottelee enää viime viikonloppuna ja nyt ku vihdoin sain itteni kirjottaan niin on jo torstai... aika kuluu niin nopeesti! Mutta siis mun piti tulla kertoon vähän että mitä oon tehny koulun ohella ja miten mulla menee täällä.

Eilen oisin vielä varmasti tullu kirjottaan, kuinka mulla ei nyt mee ihan niin hyvin ja rupeen menettään jo toivoni tähän hommaan pikku hiljaa. Tähän asti menneet koulupäivät on tuntunu tosi vastenmielisiltä ja aina kun oon aamusin heränny nii oon vaan toivonu et voisin jäädä kotiin. Musta tuntu aina koulussa tosi yksinäiseltä ja vaikka oisinki jutellu ihmisten kanssa niin seki tuntu vaan tosi väkinäiseltä. Olin niin helpottunu joka koulupäivän jälkeen kun näin momin auton koulun pihassa ja pääsin kotiin. Viikonloppunakaan en pystyny olla ajattelematta koulua ja sunnuntai-iltana varsinkin iski ahdistus. Tän viikon alussakin joillain tunneilla koitin vaan pidättää itkua, kun tuntu niin pahalta olla siellä.
Tänään mulle kuitenki tapahtu yllättävän paljon positiivisia asioita ja varmaan ensimmäistä kertaa hymyilin aidosti kun moikkasin momia päivän jälkeen. Aamulla kun istuin oottamassa ekan tunnin alkua yks koulun ranskan opettajista käveli mun ohi ja kun se kuuli että oon vaihtari niin se jäi ihan innoissaan jutteleen mun kanssa. Hän sit lupas auttaa mua kaikessa mahollisessa missä vaan apua ikinä tuun tarviimaan ja kutsu mut johonkin ranskaclubiin, vaikken ranskaa oo koskaan opiskellukkaa :D mut kuulemma ihan vaan että tapaisin lisää uusia ihmisiä ja saisin kavereita helpommin. Tän opettajan ansiosta sain myös lopulta vaihettua mun lukkaria, kun maanantaina mun kanslisti ei sitä suostunu tekemään. Mulle tuli tosta heti paljon parempi fiilis, joka jatku ihan koko päivän ajan ja nyt oon jopa ihan innoissani menossa kouluun huomenna.

Mitään muuta kovin ihmeellistä ei tässä nyt oo tapahtunu, oon käyny kirkossa ja kirkkoyhteisön kaa syömässä, muutenki ulkona syömässä, nuortenillassa, maistanu ekaa kertaa corndogeja (oli oikeesti  hyvää!), ollu futistreeneissä ihan järkyttävässä helteessä... Täällä lämpötila on siis vieläki siinä 30 yläpuolella, välillä on vähän liiankin kuuma. Olin myös viime viikon perjantaina mun ekassa football-pelissä ikinä kattomassa peliä, jossa mun koulu pelas. Oli kivaa vaikken siitä kauheesti mitään ymmärtänykkää  :D Lauantaina olin leffassa kattoon The Hundred Foot Journey, menkää kaikki ihmeessä kattomaan se oli yllättävän hyvä!!

Tänään sain tosiaan vihdoin vaihettua mun lukkarin ja vaihdoin yearbookin espanjaan, jota opiskelin jo viime vuonna. Ihan hyvä pitää sitäki siis yllä etten unoha ihan kaikkee, kun aattelin sitä kuitenki sit jatkaa ku täältä tuun takasin. Vaihoin myös matikan vaikeempaan, koska toi edellinen oli niin helppoo ja jouduin aina oottaan jonkun puoltuntia tekemättä mitään kun olin niin ajoissa valmis. Joten nytpähän saan ainaki haastetta sit kunnolla, toivottavasti selviän. Unohtu muuten viime postauksessa mainita että oon tosiaan senior, mikä on musta tosi kiva juttu ja pääsen sit keväällä kokeen promit ja graduationin sekä kaikkee muuta mitä vaan seniorit tekee:)

Tässä nyt tämmönen kuvaton pikapostaus siitä mitä tänne puolelle maailmaa kuuluu. Tästä tuli nyt jotenki tosi sekava mut toivottavasti tästä jonkun käsityksen kuitenki saa. Nyt mun on ihan pakko mennä nukkumaan että jaksan herätä kouluun huomenna, onneks on jo perjantai! Palailen taas kun on jotain kerrottavaa. Adios;)

Eka kouluviikko

Moikka! Eka kouluviikko on nyt tosiaan takana ja mielestäni ihan hyvin siitä selvisin :D Ekana päivänä kyl vähän pelotti,et miten tuun ikinä löytään luokkiin noin isossa koulussa kun välkätki on vaan sen 5min. Yllätin kuitenki itteni löytämällä kaikkiin luokkiin ajoissa, tosin monien avunpyyntöjen jälkeen, mutta kuitenkin. Onneks täällä kaikki ihmiset on tosi mukavia ja auttaa tosi mielellään. Tää eka viikko meni vielä vähän selviytyessä tunnilta seuraavalle ja tunneilla yritän vaan parhaani mukaan keskittyä että ymmärtäisin edes suurinpiirtein mitä puhutaan.

Mulla on siis samat aineet joka päivä koko tän vuoden ajan, en kyllä oikeen tykkää tosta käytännöstä, koska kyllästyn tosi nopeesti :D Ja tunnit kestää vaan 50min, joka tuntuu toosi lyhyeltä verrattuna mun suomikoulun 90min tunteihin. Musta tuntuu että tunneilla ei oikein ehitä käydä mitään asioita, eikä siis myöskään oikeen päästä aiheessa eteenpäin. No anyway mun koulupäivät kuluu siis näin:
1. Amerikan historia, joka on ollu ihan okei helppoo vielä nyt ja oon osannu tehä kaikki tehtävät mitä meille on annettu.
2. Kuoro, kuuluu lempparitunteihin, koska opettaja ja muut kuorolaiset on tosi kivoja ja laulaminen tottakai myös. Biisit mitä lauletaan ei ehkä oo ihan mitään parhaimpia mun makuun, mutta ei se haittaa :)
3. Yearbook, josta en kyllä rehellisesti sanottuna tykkää oikein ollenkaan. Koitan vielä jos saisin vaihettua ton pois, koska tunnit on tosi outoja ja en oikeen tajua mistään mitään vaikka oonkin kysyny apua opettajalta. Suurinosa tällä tunnilla olevista oppilaista on sophmoreja (eli niinkun lukion ykkösluokkalaisia), kuten tosiaan kuorossakin mut tällä tunnilla sen jotenkin huomaa selkeemmin ja en tunne kuuluvani sinne kun ite oon kuitenki senior.
4. Matikka, haha niin helppoo verrattuna Suomen pitkään matikkaan. Mennään tällä hetkellä vissiin jotain ihan yläasteen alussa käytyjä asioita ja oon aina valmis varmaan puoltuntia ennen tunnin loppumista ja sit vaan oottelen sen loppuajan tekemättä mitään, vähän tylsää mut ei voi mitään. Mun matikan opettaja on kyl tosi kiva ja se on kyselly ihan innoissaan kaikkee Suomesta, yks tunti se jopa etti koneeltaan Suomen kartan ja halus tietää missäpäin asun ja millasta siellä on :D

5. Enkku, joka on yks vaikeimmista aineista kaiken sen kirjallisuussanaston takia, koska en tosiaan tiiä mitään termejä enkuks ja en suomekskaan muista paljon mitään enää... Eilen mulla oli jo eka esitelmä yhestä termistä, sain onneks apua momin tyttäreltä joten selvisin ja sain opettajalta jopa kehuja :) Näillä tunneilla tehään myös yleensä paljon muuta kun vaan opiskelemalla opiskellaan. Tehään kaikkee luovaa, mikä on musta tosi kiva koska oon oppinu sitä kautta aika hyvin uusia asioita ja myös vähän tutustunu mun luokkakavereihin.
6.Jalkapallo, varmaan lempitunti kaikista. En oo todellakaan mikään hyvä, mut tykkään silti aina olla reeneissä ja niiden jälkeen on aina tosi hyvä fiilis. Joukkueen tytöt on tosi ihania ja on ottanu mut hyvin mukaan joukkueeseen ja on tosi kannustavia, vaikka oon tosiaan vielä aika huono.
7. Study hall, eli vaan läksyjen tekoo ja itsenäistä opiskelua. Noilla tunneilla en siis oikeestaan tee mitään kouluun liittyvää, koska mitään ihmeempiä läksyjä ei olla vielä saatu.
Ruokailu mulla on matikan ja enkun välissä ja oon onneks joka päivä saanu syömisseuraa enkä oo joutunu oleen yksin. :)

Yks urheilurakennuksista

Meillä on mun mielestä aika tiukka dresscode, koska ei saada käyttää ollenkaan sortseja eikä ohutolkaimisia toppeja. Tiiän kyl että lähes jokaisessa koulussa täällä on jonkunlainen dresscode ja se on näille ihan normaalia. Kuitenkin Suomen koulujen puemitähaluat -käytäntöön tottuneena toi tuntuu vähän oudolta ja mun pitikin käydä pari kertaa shoppailureissulla hankkimassa sopivia vaatteita. Ei myöskään saada käyttää reppuja/isompia koululaukkuja koulupäivien aikana, vaan ne täytyy olla lokerossa. Mun lokero on ihan keskellä-ei-mitään, joten en ehi välkillä käydä siellä ja kannan kaikkia tarvittavia koulujuttuja koko päivän sylissä. Vähän epäkäytännöllistä mun mielestä, mut maassa maan tavalla, eiköhän tähän kaikkeen totu pikkuhiljaa.

Lunch, joka on yleensä sandwich ja pikkusipsipussi tai muuta yhtä terveellistä:D

Mun lempimaisema koulumatkalta x) tää ei oo kyllä yhtään hyvä kuva mut ehkä tästä jonkun käsityksen saa...

Aluks tykkäsin aina mennä kouluun ja olla siellä, koska tapasin paljon uusia ihmisiä ja lähes kaikki on ollu tosi kiinnostuneita Suomesta ja halunnu et puhun suomee niille. Mut jotenkin sit nyt loppuviikosta huomasin vaan odottavani joka tunnilla sen loppumista ja lopulta koko päivän loppumista että pääsisin kotiin. Mua ahdisti jotenki hirveesti olla koulussa ja ei tuntunu yhtää et kuuluisin sinne... no mitä nyt voi viikon jälkeen ees olettaa. Mua ärsyttää kun en pysty tutustuun koulussa oikeestaan kehenkään, koska tunneilla ollaan vaan hiljaa ja kuunnellaan tai tehdään tehtäviä ja välkät on niin lyhyitä että täytyy melkein juosta luokasta toiseen. Ruokailussakin on se 700-800 ihmistä, joista kaikilla on jo se oma porukka kenen kanssa syö ja niin on mullaki onneks, mut silti haluaisin tutustua muihinkin. En oleta että löytäisin heti mun kans samanhenkisiä kavereita ja et tuntisin oloni kotosaks tuolla, mut tällähetkellä mua vaan jotenkin ahdistaa mennä takas kouluun maanantaina. No, katotaan mitä nyt viikonlopun aikana tapahtuu, toivottavasti mieli muuttuis vähän positiivisempaan suuntaan...

Palailen vielä tän viikonlopun aikana kirjottaan toisen postauksen, missä kerron mitä muuta on tapahtunu koulun ohella tällä viikolla :) ja pahoittelut taas kuvien vähyydestä, en oo missään vaiheessa oikeen ehtiny ottaan kuvia tällä viikolla!

First days

Moi! Ekat päivät tosiaan vietetty ja tosi paljon oon ollu menossa joka paikkaan ja hoitanu asioita täällä kuntoon tulevaa vuotta varten. Kaikki on menny hyvin ja oon tykänny olla täällä tosi paljon!
Lentomatka oli piiitkä, onneks ei tarvi ihan heti lentää takasin, haha. Mulla oli tosiaan kaks vaihtoo, eka Lontoossa ja toinen Dallasissa ja kumpikin kenttä oli tosi selkee ja kaikki sujui tosi hyvin. Mun ei onneks tarvinnut lentää yksin vaan sain matkaseuraksi Alisan ja Katariinan, jotka menee myös UP Educationin kautta ja lennettiin koko matka yhdessä, mikä oli mun mielestä tosi kiva juttu. Viimenen lento oli perillä vähän kymmenen jälkeen illalla ja pääsin onneks nukkuun jo yhentoista aikaan, koska lentokenttä on niin lähellä mun kotia.

Paraskamu Emppu <3

Ekat Starbucksit Lontoossa :D

Mutta tosiaan kaikki on menny täällä tosin hyvin, oon saanu hankittua puhelimen, käyny Walmartissa (eli semmonen kauppa mistä löydät ihan kaikkee ja se on täältä Arkansasista lähtösin joten niitä on paljon), läheisessä kauppakeskuksessa, ulkona syömässä, farmer's marketissa (vähän niinku tori, jossa myydään kaikenlaisia kasviksia yms.) ja tavannu paljon momin tuttuja ja sukulaisia, jotka on kaikki ollu tosi innoissaa musta ja kyselly paljon kaikkee Suomesta. Unohtu muuten kertoo, että momilla on suomalaisia sukujuuria, joten sekin vielä lisää kiinnostusta Suomee kohtaan.

Mun huone, josta tykkään toosi paljon!

Kävin myös koululla valitseen aineet ja mulla tulee ens vuonna oleen siis matikka, enkku, US history, anatomy, kuoro, yearbook ja normi jalkapallo. En oo ikinä pelannu jalkapalloo missään joukkueessa, joten katotaan mitä tostaki tulee... :D Koulu tosiaan alkaa vasta 18.8 joten mulla on tässä vielä aikaa totuttautua tänne vielä ja hankkia uusia vaatteita, koska koulun dresscode on aika tiukka... Huomenna mulla on myös kouluun tutustuminen muiden uusien oppilaiden kanssa.
Pääsin myös kokeen Amerikkalaisen kirkon jo ekaa kertaa eilen ja se oli oikeestaan ihan kivaa, en siis oo mikään kirkkoihminen mut toi oli niin erilainen Suomeen verrattuna, että kyllä mä siitä selviin ja varmasti ihan hyvillä mielin. Koko toimitus kesti noin puoltoistatuntia, mut se tuntu paljon lyhemmältä. Oli paljon yhteislauluja, jotka oli oikeesti hyviä, ei todellakaan mitään virsiä, vaan ihan kunnolla säestettyä musiikkia.

Yks momin kolmesta kissasta <3

Tässä ihan kodin lähellä oleva järvi:)

Tänään momilla alko työt joten oon päivät suurimmaks osaks yksin täällä kotona ja nyt varsinkin tajuaa kuinka huonosti täällä voi liikkua yksin tai tehdä muutenkaan mitään itekseen. No ainaki voin skypetellä Suomeen ja on vihdoin aikaa kirjotella tännekkin ja ihan kiva välillä saada vähän aivoille lepoo pelkästä enkun puhumisesta ja kuuntelemisesta. Oon kyllä huomannu, että nyt jo näiden parin päivän aikana mun kielitaito on vähitellen parantunut ja uskallan jo jutella paljon enemmän ihmisten kanssa kun ihan alussa. Keskustelujen alottaminen on vielä jäänyt oikeestaan muiden hommaks, mut yritän aina sanoo jotain ees joka keskustelussa ja varsinkin kysyttäessä koitan selittää aina mahdollisimman hyvin ja ymmärrettävästi. :D

Pahoittelut kuvien laadusta, ne on kaikki otettu puhelimella... Koitan nyt ruveta ottaan vähän enemmän kuvia ja ihan kameralla ettei jää ihan tekstipainotteisiks nää postaukset. Mutta eipä mulla muuta, rupeen tässä vähän ajan päästä varmaan tekeen itelleni jotai lounaaks ja illalla mennään shoppaileen momin, momin tyttären ja tyttären tytön kanssa. Palailen taas tänne kun ehdin ja on jotain kerrottavaa. :)

Lähtöfiiliksiä

Huomenna, tai no tästä päivästä kai pitäs jo puhua kun kello on jo yli kahdentoista, no kuitenkin aamukahdeksalta nousee kone Helsingistä, eikä sen jälkee paluuta oo kymmeneen kuukauteen. Ihan hullua. En vieläkään oo kokonaan tajunnu, että lähden oikeesti pois täältä ja vielä niin pitkäks aikaa. Mutta oon niin innoissani!! Laukut sain pakattua tänään loppuun, lähtöselvityksetkin on jo tehty ja kaikki muukin on jo valmista.

Perjantaina vietin tosiaan läksiäisiä ja oli tosi kivaa, paljon ruokaa ja hyvää seuraa. Mitä muuta voi edes toivoo? Oli ihana nähä kavereita vielä viimestä kertaa, vaikka muutamia oonkin vielä nähny tässä vielä läksiäisten jälkeenkin. Heippojen sanominen olikin sitten joidenkin kohalla vaikeampaa kun olin ajatellut, todellisuus iski ihan kunnolla.

Mä ja läksiäiskakku

Läksiäisten jälkeisenä iltana tajusin, ainakin lähes kokonaan, että mitä oikeesti oon tekemässä. Todellisuus iski vähän liiankin kovaa vastaan ja lähtöinnostus katos kokonaan. Mua ahdisti ihan hirveesti lähtee ja pelotti kaikki tuleva. Tajusin mitä olin jättämässä Suomeen ja rupesin miettimään että miks teen niin. Pelkäsin ja oikeestaan vähän vieläkin pelkään, että mut unohdetaan täällä ja kun palaan mulla ei oo täällä enää mitään. Pelkään myös, että miten tuun pärjään ens vuonna ihan vieraassa paikassa, vieraiden ihmisten keskellä. 

Vilma ja Alisa <3 tulee niin ikävä!

Tänään saadessani hostmomilta vielä viimeisen viestin ennen lähtöä, mun innostus palas ja nyt oon jo niin valmis lähteen, etten varmaan pysty nukkumaan tänä yönä, tai no näinä neljänä tuntina ennen kun lähetään ajaan kentälle. Viestistä sain heti hymyn huulille ja tajusin, että mua oikeesti odotetaan ja musta tullaan varmasti pitämään tosi hyvää huolta. Tiiän myös, että jos joku mua täällä haluaa oikeesti odottaa, niin varmasti jaksaa tän yhen vuoden odottaakin. Mua odottaa varmasti elämäni vuosi, paras ja rankin, niinhän usein vaihtovuosista sanotaan.Tätä tilaisuutta en vaihtais mihinkään. 

Eilen kaverin kotirannasta näkyvä auringonlasku, näitä tuun Suomesta kaipaan

Nyt koitan vielä nukkua sen pari tuntia, jos innostukselta ja jännitykseltä pystyn. Tuun sit seuraavan kerran postailemaan Amerikan puolelta, Suomi nähään ens vuonna!

Van Buren, Arkansas

Aattelin nyt tulla kertoon vähän mun ens vuoden kotikaupungista, perheestä ja koulusta. Sain alustavan tiedon mun sijoituksesta jo tammikuun viimesenä päivänä, mutta varmistusta sainkin sit odotella toukokuun viidenteen asti. Aluks fiilikset oli tosi epätodelliset, en ois todellakaan osannu odottaa että saisin perhetiedot jo noin aikasin, mut olin niin innoissani! Mulle ei kuitenkaan ollu siinä vaiheessa vielä varmistettu koulupaikkaa, joten mun käskettiin odottaa sen varmistumiseen asti ennen kun saisin ottaa yhteyttä perheeseen. Tottakai mua ärsytti etten saanu ottaa yhteyttä, vaikka kuitenki paikka oli periaatteessa jo varma. Sitten, onneksi niiden pitkien kolmen kuukauden jälkeen sain puhelun järjestöltä paikan varmistumisesta.

                           

Kaupunki missä tuun asumaan on siis Van Buren, joka sijaitsee ihan Arkansasin ja Oklahoman rajalla. Siellä asuu noin 20 000 ihmistä ja mun mielestä ihan sopivan kokonen paikka asua. Van Burenin vieressä on Arkansasin toiseksi suurin kaupunki, Fort Smith, jossa myös tulen käymään koulua. Tuleva kouluni on Southside highschool ja siellä on noin 1600 oppilasta ja koulurakennus näyttää ihan riittävän isolta, ensimmäinen koulupäivä pelottaa jo... :D Koulu vaikuttaa muuten tosi kivalta, mitä nyt nettisivuilta oon katellu, urheilumahdollisuuksiakin on iha riittävästi ja yritänkin päästä johonkin koulun joukkueeseen, kun saan vaan valittua mieleisen harrastuksen. 

                                  

Sitten vielä vähän perheestä. Eli mun perheeseen kuuluu ainoastaan mom, jonka omat lapset on jo muuttanu pois, mutta kaikki asuu ilmeisesti myös tässä samassa kaupungissa. Mua siis kuulemma innolla odottaa momin lisäks myös hänen lapsensa perheineen. Mom vaikuttaa tosi ihanalta ja kuulemma tekee hyvää kotiruokaa ja leipoo, joten toivottavasti en kauheesti joudu pikaruokaloissa vieraileen. :D Momilla on ollu myös aikasemmin kaks vaihto-oppilasta Aasiasta, joten kokemusta vaihtareistakin löytyy, eli oon varmasti ihan turvallisissa käsissä siellä. 

Unohtu muuten viime postauksessa kertoo minkä järjestön kautta oon lähössä. Eli meen UP Education nimisen järjestön kautta, joka on aika pieni suomalainen perheyritys täällä Tampereella. En ikinä oikein harkinnut mitään muuta järjestöä, kuulin tästä vaan mun kaverilta joka kehu Upia kovasti ja päädyin sit itekkin menemään tätä kautta. En oo katunu mun valintaan kyllä kertaakaan, koska Upin kautta asiat on sujunu tosi vaivattomasti ja selkeesti ja aina tarvittaessa on saanut apua. Me vaihtarit ei myöskään olla oltu vaan "nimiä paperilla", niinkun monessa isommassa järjestössä saattaa olla, vaan ihan oikeita ihmisiä ja meistä on pidetty huolta. Suosittelen siis Upia lämpimästi kaikille jotka on suuntaamassa vaihtoon tulevaisuudessa! Tästä pääset Upin nettisivuille. :)

Ei mulla sit muuta tällä kertaa, lähden tästä kohta vietteleen läksiäisiä. Palailen varmaa vielä ainakin kerran kertomaan kuulumiset tältä puolen maapalloa. :)