GHS prom

Viime lauantaina pääsin osallistumaan ekaan promiini ikinä, joka ei kuitenkaan oo viimenen! Mun vaihtarikaveri Laura tuntee muita vaihtareita Greenwood high schoolista (mikä on  siis naapurikaupungissa) ja ne päätti olla niin ihania että kutsu meidät niiden mukaan. Meidän porukkaan kuulu siis suurimmaks osaks vaihtareita ympäri maailmaa ja myös parit ihan jenkkihostsiskot. Olin koko päivästä tosi innoissani ja en kyllä joutunu edes pettymään, oli niin hauskaa koko ajan! Ainoo huono oli vaan etten saanu okein mieleisiä kuvia, mut saatte nyt silti nähtäväks joitain mitä otettii :D 

Oonki jo palkannu Lotan mun henkilökohtaseks kuvaajaks omiiin promeihini, että oottakaa vaan sitä!

Sää oli tona päivänä ihan täydellinen, melkeen 30 astetta ja vietinki koko aamun vaa pihalla maaten ja koitin saada vähän väriä itteeni, mut kuten kuvista huomaa oon silti ihan valkonen haha. No kuitenki, jossain vaiheessa oli pakko ryhdistäytyä ja alotin vähän valmistautumaan jo kotona ennen kun menin Lauralle. Siellä sit yhessä meikkailtiin, laitettiin hiuksia ja muutenki vaan valmistauduttiin iltaa varten. Joskus neljän jälkeen muut tytöt tulikin sit hakemaan meitä ja ajettiin Fort Smithin downtowniin ottamaan kuvia. Tollon sää oli varmaan vielä lämpimämpi ja varsinki noitten mekkojen kaa oli aika paahtavan kuuma.

Laura♥

Tuolta paikasta siirryttiin vielä jonnekkin luonnon helmaan, jossa tavattiin vielä yks pari lisää meidän porukkaan. Toi paikka oli vaan niin nätti ja ei edes haitannu vaikka upotinki korkoni moneen otteeseen noiden pikkukivien sekaan. Lopulta kun oltiin jo aika done just niiden korkkarien kanssa päätettiin mennä syömään sellaseen italialaiseen ravintolaan. Mahat täynnä pastaa ja pizzaa lähettiin sit vihdoin kohti varsinaista promia, jonne saavuttiin vissiin tunnin myöhässä mut eipä se meitä hirveesti haitannu. Tavattiin vielä lisää ihmisiä ja sit tottakai tanssittiin, otettiin professional pictures ja myös semmosella photoboothilla käytiin ottamassa vähän rennompia kuvia. Löydettiin myös napostelupöytä, jossa oli suklaaputous johon sai kastaa kaikki marjoja ja se oli ehkä niin siisti! 

Promin jälkeen käytiin vaihtamassa vaatteita ja mentiin keilaamaan, tai no oltiin siellä ehkä puol tuntia eikä edes päätetty keilata ajan vähyyden vuoks. Hengailtiin siis vaan sielä keilahallissa ja  juteltiin ihmisten kans, oli kyl jopa ehkä hauskempaa noin. Yöpalaks mentiin vielä pirtelöille Denny's:iin ja siellä kaikki alko oleen jo aika väsyneitä ja aika pian päätettiinkin lähtee kotiin nukkumaan. Ite menin siis vielä Lauralle yöks ja kun saatiin ittemme sit joskus päivällä hereille vaan koomailtiin ja syötiin jätskiä. 

Koko prom päivä ja ilta oli kokonaisuudessaan varmasti yks mun vuoden parhaista päivistä, olo oli kun leffoissa niin moneen otteeseen ja oli vaan niin hauskaa koko ajan. Oon kiitollinen et pääsen kokemaan kaks promia täällä oloni aikana ja että tuolla sain tavata niin paljon uusia ihania ihmisiä, joita tuun varmasti tapaan uudestaan vielä näiden parin jäljellä olevan viikon aikana. Kolmen viikon päästä mulla on siis meidän koulun prom, johon mulla itseasiassa on aika mahdollinen deitti eli siitäkään ei nyt tarvi enää stressata x) Ootan kyllä sitä tosi innolla ja toivottavasti tulee olemaan yhtä hauskaa kun viime lauantainakin. 

Palm trees = happy days

Viimenen päivä alotettiin aamujoogalla siellä Benician kaupungin rannalla ihan täydellisessä säässä. Jotain tunti kai siellä vietettiin, jonka jälkeen sit koitettii heräillä siitä meditaatiosta ja lähtee tutkimaan Beniciaa. Alotettiin siitä rannalta missä jo valmiiks oltiin ja käveltiin siinä rantahiekalla ja laiturilla ja sit jatkettiin pääkadulle josta löyty kaikkia pikkusia kahviloita ja kauppoja. Käytiin välissä lounastamassa pitsaa ja päädyttiin semmoselle toiselle rannan poukamalle jossa vietettiikin hetki kuvaillen, aurinkoo ottaen ja keräillen simpukoita vaikka merivesi olikin aika jäätävää. Yllättäen päädyttiin myös jätskille, mut ehkä se nyt oli noin nättinä päivänä ihan sallituakin. 

Kävelymatkalla takasinpäin pysähdyttiin vielä Starbucksissa ja nautittiin vielä viimesistä Benician maisemista niiltä kukkuloilta mitä siellä kyllä riitti, niin ja tottakai myös niistä palmuista joita onki jo ikävä. Talolla sit vaan istuttiin hetken aikaa ulkona ja tutustuttiin sen perheen viljelmiin, mistä löyty kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmiä viinirypäleistä kurkkuihin. Niillä on myös kanoja ihan siellä pihalla pienessä aitauksessa ja onhan se vähän hassua mut mun mielestä aika cool. Illemmalla sit pakattiin kaikki kamamme ja siinä samalla tajuttiin olevamme ihan vähän palaneita, nimimerkillä sellaset kivat t-paitarajat löytyy vieläkin... Dinner syötiin sit myös ulkona ja juteltiin mukavia perheen vanhempien ja kahden pojan kanssa, jotka oli tullu meitä moikkaamaan. 

 

Kymmenen aikoihin lähettiinkin kohti lentokenttää ihan surullisina matkan loppumisesta, pari lisäpäivää ois kyllä kelvannu. Tässä vaiheessa meijän matka oliki sujunu niin yllättävän hyvin, että olis varmaan pitäny ennustaa että joku siinä vielä on pakko mennä pieleen. Lentokentällä yritettiin tulostaa ittellemme lippuja sellasista koneista, mutta ne vaan ilmotti et meijän passeilla ei löydy lentoja. Kysyttiin lopulta joltain  virkailijalta apua, joka sit kerto meille että meijän lento oli ollu jo melkeen vuorokautta aijemmin. Siinä vaiheessa ei ihan hirveesti naurattanu ja siinä sitte pikku paniikissa yritettiin hankkia uusia lentoja ees samalle päivälle, jotka onneks saatiinki mut saatiin myös maksaa niistä ihan pikkasen liikaa. 

Vieläki hävettää ja en voi käsittää miten tyhmiä ollaan oltu, mut syytän näitten am ja pm -merkintöjä jotka saa mut vieläki ihan sekasin. Siellä sitte vietettiin yömme San Franciscon lentokentällä, jossa ei tietenkään ollu edes mitkään paikat auki. Syötiin sit meijän tuttujen meille Chinatownista ostamia onnenkeksejä, joita en taida haluta syödä enää ikinä ja samalla viihdytettiin kavereitamme Suomessa jakamalla tätä tarinaa niille. Aamuviideltä sit meijän lento vihdoin lähti kohti Dallasia ja meno ei enää hirveen hilpee ollu ja varsinki ku päästiin Dallasiin ja selvis että meijän lento tänne Fort Smithii oli myöhässä. Lopulta noin kolmen tunnin myöhästyksen jälkeen päästiin koneeseen ja kohti Arkansasia, jossa meitä odottikin vesisade. Ei siis mitenkään hirveen innokkaasti takas tultu, mut onneks oon ihan kiireisenä saanu elämäni täällä nyt pidettyä niinkun postaustahdista huomaakin. 

Tää matka oli kyllä selkeesti yks koko vuoden kohokohdista ja joka päivä oli vaa edellistä parempi, kiitos myös mun matkaseuralle! Rakastuin Kaliforniaan vielä enemmän ja lupaan kyllä palata sinne vielä joku päivä kun ei siitä näköjään voi saada tarpeekseen. 

San Francisco day

Lauantaina oli meijän kauan odotettu shoppailupäivä, joka kuitenkaa ei ollu mun osalta niin menestyksekäs. Miten se jotenki aina menee niin, että sillon kun ei pitäis ostaa mitään niin löytää vaan kaikkee ja sitte ku suunnittelee shoppailureissun nii ostaa yhet kengät. Oh well, ihan tarpeeks toikin nyt oli. Ennen Westfield mallin vallotusta käytiin kuitenki jossain kuvanäyttelyssä joka oli siitä Free Speech movementista ja se oli oikeestaan aika mielenkiintonen. Siel mallissa sit yllättäen suunnattiin melkein heti syömään kun vaa löydettii eka ittemme sinne ruokakerrokseen. Toi mall oli siis aika valtava ja varsinki tän Fort Smithin jälkee vaa ihan taivas. Käveltiin vaa jalkamme kipeeks ton muutaman tunnin aikana mitä tuolla mallissa vietettiin ja löydettii ittemme välissä taas frozen yogurteilta ja suoristusrautaa kauppaavan miehen hiuskäsittelystä.

Kun lopulta päätettii olevamme valmiita, suunnistettiin Chinatownia kohti dinnerille meijän tuttujen kanssa. Kierreltiin siellä ensin jonkun aikaa ihan vaan niillä kaduilla ja toki myös matkamuistokaupoissa. Toi paikka on mun mielestä vaan niin siisti, kun se on vaan niin erilainen osa San Franciscoo mut kuitenki ihan siellä keskellä suurkaupunkia. Heiluttiin taas kameroidemme kans turisteina, heiteltiin maahan jotain kiinalaisia pikkupommeja ja lopulta mentiin sinne syömäänkin. Käytiin tosiaan jossain kunnon kiinalaisessa ravintolassa, jossa itseasiassa itse presidentti Obama oli kai muutama vuosi sitten käyny syömässä. Otettiin joku monen ruokalajin illallinen, joten saatiin vaikka mitä ruokaa eteemme ja kaikki oli vaan niin hyvää. Syötiin jopa puikoilla, eli oltiin kelpo asiakkaita.

  

Illalla käveltiin vielä italialaiseen kaupunginosaan, joka ei oo kyl lähellekkään niin iso kun Chinatown mut omalla tavallaan tosi kiva ja niin erilainen myös. Sillon oli jo sen verran pimee, että kaikki ne rakennuksien valot oli päällä ja ne oli kyl aika siistejä. Käytiin myös jossain tosi vanhassa ja kuuluisassa kirjakaupassa, jossa nyt vähä jäi ne kirjat meiltä huomioimatta ja päädyttiin kuvailemaan ja lopputulos oliki taas ihan loistava tohon aikaan illasta lievästi hysteerisenä.
Lopulta lähettiin sit käveleen takasin autolle ja vissiin käveltiikin lähes koko kaupungin läpi, mut niin ihanaa että tuolla sai oikeesti kävellä ihan huoletta eikä tarvinnu olla riippuvainen autosta niin kun oon vähän täällä tottunu.

Town of Berkeley

Tokana päivänä, eli torstaina, lähettiikin jo taas aamusta matkaan. Ajettiin siis Berkeleyn kaupunkiin, josta löytyy yks Kalifornian tunnetuimmista collegeista, jonne myös mekin oltiin menossa. Ensin pysähyttiin kuitenkin semmosessa marketissa, joka oli kuulemma tosi Berkeleymäinen ja josta löyty vaikka minkälaista ruokaa, tosi paljon kaikkee tuoretta ja varsinkin hedelmiä ja vihanneksia löyty vaikka muille jakaa. Viihdyttiin tuolla jonkin aikaa ja ajettiin sitte pääkadulle, Telegraph avenuelle. College oli ihan sen kadun toisessa päässä ja ekana mentiinki sinne ja oli kyllä niin siisti paikka. Rakennukset oli kaikki aika vanhoja ja tosi nättejä ja ne oli hajaantunu tosi laajalle alueelle, niinkun useimmissa jenkkien collegeissa. Tää meidät majottanut nainen on itse käyny ton collegen aikoinaan, niin kuin myös toinen sen pojista joten meillä oli opas ihan omasta takaa. Käveltiin vaan ympäriinsä ja saatiin vähän tietoo kaikista rakennuksista ja päädyttiin myös ton yhessä kuvassa näkyvän tornin huipulle katteleen maisemia. Sieltä näky muun muassa San Francisco ja Golden Gate, joka näky myös yheltä tieltä campuksen keskellä. Siellä tornissa oli myös kelloja, joita soitettiin vieläki säännöllisesti joka päivä.

Käytiin myös tuolla campuksen kirjastossa, joka oli ihan valta vaikka ei kuulemma edes ollu se kokonaisuudessaan, vaan sillä on yhteyksiä campuksen ulkopuolellekin. Lopuks käytiin vielä syömässä lounas collegen Free Speech -nimisessä kahvilassa, joka oli nimetty ton tapahtuman mukaan, koska se sai alkunsa siellä lähialueella (Amerikan historiaa opiskelevat ainaki tietää). Loppuiltapäivä kulutettiinki sit tutkimalla Telegraph avenueta, käveltiin se suunnilleen päästä päähän ja kun ei löydetty mitään shoppailtavaakaan niin päädyttiin vaan frozen yogurteille. Syötiin ja nautittiin lämpimästä säästä hetken aikaa ennen kun päätettiin että ehkä ois aika lähtee.

Käytiin myös tuolla campuksen kirjastossa, joka oli ihan valta vaikka ei kuulemma edes ollu se kokonaisuudessaan, vaan sillä on yhteyksiä campuksen ulkopuolellekin. Lopuks käytiin vielä syömässä lounas collegen Free Speech -nimisessä kahvilassa, joka oli nimetty ton tapahtuman mukaan, koska se sai alkunsa siellä lähialueella (Amerikan historiaa opiskelevat ainaki tietää). Loppuiltapäivä kulutettiinki sit tutkimalla Telegraph avenueta, käveltiin se suunnilleen päästä päähän  pysähdellen parissa kaupassa ja kun ei löydetty mitään shoppailtavaakaan niin päädyttiin vaan frozen yogurteille. Syötiin ja nautittiin lämpimästä säästä hetken aikaa ennen kun päätettiin että ehkä ois aika lähtee. Toi paikka oli vaan niin jotenki täydellinen, että kyllähän siinä alko jo vähän alko jenkkicollege houkuttaa, heheh.

Illalla mentiin vielä dinnerille tän perheen isoäidin kanssa, joka oli kyllä yhtä ihana kun muistinkin. Juteltiin ihan kaikesta, naurettiin ja nautittiin meksikolaisesta ruuasta. Tääkin päivä oli vaan niin onnellinen ja nautittiin varmasti joka hetkestä. Illalla mentiin taas tyytyväisinä nukkumaan, että jaksettiin herätä seuraavana päivänä taas San Franciscoa varten. 

Life is better in California

Vihdoin pääsin päivitteleen tännekki vähän meijän Kalifornian reissusta. Ku maanantaina kotiuduttiin, niin menin melkeen heti vaan nukkumaan ja koko loppuviikko onki ollu aika kiirettä suurimmaks osaks koulun takia ja en oo ehtiny alottaa postausta ennen ku nyt. Mutta siis, viime viikon keskiviikkona meijän lento lähti kuuen jälkeen Fort Smithin lentokentältä, jonne päädyttiin jo joskus viiden aikoihin ja kulutettiin sit aikaamme siellä tutustuessa kentän ainooseen ruokailumahollisuuteen, eli sellaseen välipala-automaattiin. Syötiin siellä sit tosi ravitsevasti sipsejä ja oreoita ja vihdoin päästiin koneeseen ja kohti Dallasia. Tunnin lento meni nopeesti kuulumisia vaihtaessa ja muutenki vaan pitkästä aikaa taas kunnolla jutellessa. Vaihto San Franciscon koneeseen suju ihan mallikkaasti ja lentoki meni ihan hyvin yrittäessä nukkua ja vaan koomaillessa. En kyllä tiiä miten tuun ikinä taas selviimään siitä yhentoista tunnin lennosta kun täältä lähen kotiin, koska toi neljä tuntiaki tuntu jo pitkältä. Mutta perille päästiin siis joskus yhentoista aikoihin, eli Arkansasin aikaan yheltä yöllä ja oltiin kumpikin aika kuolleita. Meitä oli vastassa mun tuttu, jonka luona ollaan siis käyty perheen kanssa jo kahesti aikasemminkin ja niiden perhe on myös käyny meillä Suomessa. Tää nainen oli siis aikoinaan mun äitin perheessä kesävaihdossa ja olikin sit tosi innoissaan sillonkun kuuli että ylipäätään lähen vaihtoon ja nyt että päästiin Lotan kaa niitä moikkaamaan. Asuttiin toi neljä päivää siis tän perheen luona Benician kaupungissa ja palvelu oli kyllä ihan kun jossain hotellissa.

Ekana iltana mentiin siis vaan nukkumaan heti talolle päästyämme, koska väsymys oli jo liian iso ja haluttiin torstaina herätä aikasin että varmasti ehittäis tekeen kaikki mitä oli suunniteltu. Aamulla sit syötiin ihanan suomalainen aamupala kunnon leipineen ja kurkkuineen, ja hedelmineen ja nautittiin jo siinä vaiheessa Kaliforniasta ihan kunnolla. Sitte lähettiinki kohti San Franciscoo ja alotettiin turisteilumme Golden Gate sillalla tarkotuksena kävellä sen yli. Ensin jäätiin tietenki ottamaan miljoonat kuvat sillan kanssa poseeraten ja muutenki vaa ihasteleen sitä. Lopulta sit päästiin sillalle asti ja käveltiin se noin kolme kilsaa ihan rauhassa uudet miljoona kuvaa ottaen ja ihaillen maisemia, San Franciscon korkeet rakennukset näky tonne ihan suoraan ihan niinkun Alcatrazin saarikin. Tottakai sit toiselta puolen siltaa jäätiin sit myös ottamaan niitä kuvia ja en vaan tajua miten joku silta voi olla noin siisti ja vaikka oon ennenki tuolla käyny niin silti olin ihan yhtä innoissani kun aikasemminki. Sääkin oli vaan ehkä täydellinen ja eipä kyllä ollu oikeen mitään valitettavaa tonkaan päivän aikana. 

Alcatraz!

Vihdoin kun oltiin valmiita jättämään toi silta, niin ajettiin vielä sen yli kohti sitä oikeeta kaupunkia. Meijän kuski jätti meidät ihan rannalle, jossa meidän määränpää oli Pier 39. Käveltiin siis semmosta katua jonka varrella oli semmosia laitureita ja toi mihin mentiin oli se isoin ja kuuluisin, missä sit oli vaikka minkälaisia turistikauppoja, ravintoloita ja jopa semmonen huvipuistokaruselli. Vietettiin suurinosa päivästämme tuolla turisteillen ja hankkien kaikkee tuliaiskrääsää. Kun oltiin saatu tarpeeksemme lähettiin ettimään cable car -pysäkkiä ja matkalla sinne nähtiin vielä kaikkee aika siistiä, kuten Rainforest Cafe jonne meijän oli sit pakko päästä kans käymään sinne kaupan puolelle. 

Lopulta päästiin kyllä sit sinne cable car:ille, jossa jouduttiin odottamaan aika kauan mut olihan se nyt arvosta. Ajettiin pitkin San Franciscon jyrkkiä katuja jotka oli ihan ku ois ollu vähän hidastetussa vuoristoradassa. Jäätiin sit pois Union Squarilla, joka on ihan San Franciscon keskustassa ja sieltä löytyy oikeestaan kaikki shoppailuun soveltuvat kaupat ja vaikka meinattiinki jättää shoppailut vasta lauantaille niin toki päädyttiin jo tona iltana pariin kauppaan käymään ihan tuottoisin tuloksin. 

Lopulta sit päätettiin, ettei jakseta kävellä enää enempää ja lähettiin Bartilla, eli niiku metron ja junan sekotuksella, kotiinpäin. Taidettiin olla taas niin väsyneitä että mentiin vaan nukkumaan onnellisina onnistuneen päivän jälkeen hetken tän perheen kanssa sosialisoinnin jälkeen.