Christmas in America

Nyt on sit koettu ensimmäinen ja varmaan ainoo jenkkijoulu, ja olihan se aika erilainen kun mihin koti-Suomessa on tottunu. Jouluaattona täällä ei ainakaan juhlittu oikein mitenkään, viimeisteltiin vielä lahjapaketoinnit ja leivottiin viimeset herkut. Aamupäivällä skypettelin kotiin ja vietin hetken aikaa joulua mun oman perheen kaa, mikä ei onneks kasvattanu yhtään mun ikävää. Illalla sit vietettiin joululeffailtaa momin tytön luona.
Joulupäivänä meillä oli sit joulubrunch, oli kaikenlaista vähän enemmän ja vähemmän aamiaismaista ruokaa ja herkkuja tottakai, ja vähän jotain suomalaistakin mitä päätin ite leipoo. Momin perhettä tuli meille siis aamulla ja availtiin sitte kuusen alle kerääntyneet lahjat siinä syömisen ohella. Sain ihania lahjoja niin täältä kun Suomestakin, kiitos kaikille sinne♥
Loppupäivänä ei sit tehtykään oikein muuta, käytiin pikasesti toivottamassa hyvät joulut momin sedälle ja tädille ja sit vaan oltiin kotona.

Vaikka tykkäsinki tästä joulusta ihan vaan sen erilaisuudenkin kannalta, niin pakko sanoo että suomijoulu kyllä voittaa. En tykkää kuinka kaupallinen joulu täällä on ja kuinka tavallaan vähän sitä sit oikeesti juhlitaan. Vaikka kaupat onki täynnä sitä kaikkee joulukrääsää ja joulukuusi tuodaan sisälle kuukausi joulua ennen ja joululaulut oppii jo enkukskin ulkoo niin siinä jää se ainaki mulle tärkee joulun rauhallisuus lähes kokonaan pois. Ompahan nyt kuitenki tääkin koettu ja ens vuonna osaan sit olla viel kiitollisempi taas siitä tutusta suomalaisesta joulusta.

Viikonloppuna otettiin Lotta meille hoitoon, kun niillä tehtiin kotona jotain remppaa ja sen oli parempi olla poissa sen aikaa. Kehitettiin itellemme jopa tekemistä perjantai- ja lauantai-illoiks mikä on meiltä aika hyvä saavutus. Tänään en ookkaan sit tehny paljon mitään, pitäis varmaan alkaa pakkailla vähän jotain koska lähetään tosiaan momin kaa ylihuomenna Mall of Americaan, Minnesotaan. Oon niin innoissani et pääsen näkeen vähän enemmän jenkkejä kun vaan tän lähialueen ja muutenkin, jenkkien isoin mall kelpaa aina. Suunnitelmissa on myös nähä yhtä mun suomityttöö sieltäpäin jenkkejä ja en vaa malta oottaa! Palaillaan sieltä siis vasta ens vuoden puolella että musta kuulee täällä varmaan sit piakkoin sen jälkeen.

Hyvää uutta vuotta♥

It's Christmas time

En vaan voi käsittää et nyt on jo 23. päivä joulukuuta, mihin tää aika taas katos? Huomenna Suomessa juhlitaan joulua ja täällä sit ylihuomenna, mut mä en vaan vieläkään oikeen ymmärrä sitä eikä mulla oikeen oo sitä joulufiilistä. Sillon ku täällä alettiin soittaan joululauluja radiossa, eli varmaan joku kuukaus sitten, niin olin vaan sitä mieltä että tää nyt on ihan liian aikasta. Vaikka meillä on ollu kuusi jo yli kaks viikkoo sisällä, toisin ku Suomessa se kaks päivää ennen joulua, niin en silti vaan tunne olooni mitenkään jouluseks. 

Tää joulukuu ja itseasiassa koko syksy, on menny niin älyttämän nopeesti etten itekkään pysy perässä. Oon kyllä onneks saanu pidettyä itteni suurimman osan ajasta kiireisenä, etten oo ehtiny ajatella ja vaan maata mun sängyllä tekemättä mitään. Nyt kuitenki lomalla oon viettäny suurimman osan ajasta kotona, vaikkakin ollaan leivottu ihan hulluna kaikkee ja valmisteltu joulua muutenkin, niin on mulla silti ollu aikaa nyt vaan miettiä enemmän. 

Käytiin kaverien kaa yhessä puistossa täällä katteleen jouluvaloja ja noi on vaan niin cool!

 Oon myös nyt lomalla skypetelly varmaan melkein koko vuoden edestä ja puhunu sitä rakasta suomee nyt ihan liikaa. Vaikka musta on ihana puhua perheelle ja kavereille siellä ja oon vaan niin kiitollinen kaikista niistä jotka jaksaa mua siellä odottaa ja pitää yhteyttä aina sillon kun löytyy yhteistä aikaa, niin silti mulla tulee vaan ikävä enemmän skypetysten jälkeen ja välillä oisin ihan valmis lentämään takasin kotiin. Kai tän voi pistää vaan sen kuuluisan vaihtarin joulumasennuksen piikkiin, vaikka en kyllä ymmärrä et miks just joulu. Tottakai tykkään joulusta ja mun oman perheen jouluperinteistä ja kaikesta siitä joulufiiliksestä, mut en silti oo mikään yli-innokas. Ja vaikka en tykkää jouluruuista mitenkään ihan hirveesti, niin silti mulla on nyt niin outo olo kun täältä ei löydykkään riisipuuroo, porkkana- ja perunalaatikoita ja rosollia, vaan miljoona eri keksilaatua ja vaan kaikkia ihan erilaisia juttuja. Ei sillä ettenkö näistä tykkäis, mut silti. Oon vaan päätyny siihen että mulla on ikävä sitä tuttuutta ja vaan Suomee ylipäätänsä.

Joulukuusta hakemassa

Vaihtarityttöjä<3

 Ei mun ikävä oo sellasta ylitsepääsemätöntä, mut ei mitään ihan pientäkään. Ilmeisesti se myös näkyy musta, koska mom on monta kertaa tässä viime päivien aikana tullu kysymään että onko mulla varmasti kaikki hyvin. Aika ihanaa, koska tiiän että se oikeesti välittää ja voin kyllä sille kertoo mun fiiliksistä, mut yleensä päädyn vaa vähättelemään koska oon kai vähän jenkkiytyny (onko toi edes sana) täällä ja "I'm fine" tulee jo ihan luonnostaan joka tilanteessa. Nyt oon kyllä onneks saanu jo vähän ilosempaa fiilistä itelleni ja ootan jo ihan innolla ylihuomista. Tänään tai huomenna pitäis vielä leipoo joulupiparit ja sit aletaanki oleen jo varmaan aika valmiita ruuan puolesta. Luvattiinki momin kanssa toisillemme et joulun jälkeen sitte otetaan itteemme niskasta kiinni ja aletaan tän kaiken joulusyömisen jälkeen vähän terveellisemmiks ja urheilullisemmiks. Katotaan vaan onnistuuko :D 

Äiti vähän vissiin innostu näiden lahjojen kaa, en valita kuitenkaan varsinkaa tosta suklaasta<3

Noi tommoset keksipurkit on niin söpöjä!

Haluun vielä toivottaa oikein ihanaa joulua sinne Suomeen <3 mä vietän nyt tänä vuonna mun ainoon jenkkijoulun ja haluun ottaa siitä kaiken irti minkä voin, ihan vaan uusien kokemuksien kannalta.Tää on todennäkösesti myös viimenen postaus ennen ens vuotta (apua, mihin tää vuosi meni??) ellen nyt liikaa innostu kirjottelemaan, joten varmuuden vuoks myös tosi hyvää uutta vuotta kaikille!

First week of the Christmas break

Mua ei oo taaskaa näkyny täällä pitkään aikaan, mut tuntuu vaa että on ollu kauheesti kaikkee kiirettä nyt tässä nää pari viikkoo ja en oo silti ehtiny tehä mitää mitä on pitäny. Sain lähetettyä vihdoin joulukortit ja perheelle paketin kotiin ja neki lähti niin myöhässä et ihan hävettää... 

Mulla alko tosiaan joululomaki jo viime viikon perjantaina mut oon hienosti saanu pidettyä itteni kiireisenä siitäki huolimatta tähän asti. Viime viikonloppuna mulla oli kuorosta joku ihmeen illallisjuttu, missä siis vanhemmat kuorolaiset piti konsertin ja nuoremmat, joihin mä kuulun, tarjoili sitä ruokaa. Kulutin tuolla siis torstai ja perjantai-iltani ja oli oikeesti ihan hauskaa vaikken mitenkään innolla odottanukkaan tota. Tommosissa koulun ulkopuolisissa tapahtumissa kuitenki aina tutustuu taas enemmän kaikkiin ihmisiin, niin ihan senkin kannalta kannattaa aina mennä. 

Perjantaina sitte meninki suoraan sieltä Lotalle yöks lauantain winter ball -tanssiaisia varten. Toi winter ball järjestettii siis Lotan koululla ja koska halusin kokee tämmöset kunnon jenkkikoulutanssit niin järkkäsin itteni sille deitiks. :D Meillä oli siis suunnitelmissa panostaa ja laittautua kunnolla noita tansseja varten, mut sit päivällä ei pidettykää tätä suunnitelmaa enää niin hyvänä ideana. Kyllä me silti vähän jotain itellemme tehtiin, ihan vaan muittenki ihmisten takia haha. Tanssit vaikutti vähän ala-asteen diskoo ja musiikkiki oli melkein niiltä ajoilta, mut ei se mitään oli hauska ilta silti ja ompahan nyt taas kokemus lisää. 

Mulla ei vaan pysy kiharat se on todettu.

Vikalla kouluviikolla, eli viime viikolla, mulla oliki sit varmaan kaikista aineista vielä viimeset kokeet ja kaikenlaiset projektit joten koulujuttuihin meni ihan kiitettävästi aikaa, mut selvisimpähän niistäkin. Meijän koulussa ois kyllä siis ollu finalsit, eli loppukokeet koko tän semesterin asioista mut koska oon niin mallioppilas ja mulla taitaa oikeesti olla kaikessa A (en tiedä miten, älkää kysykö) ja en oo ollu poissa kolmee päivää enempää niin mun ei niitä tarvinnu tehä. Tää kelpas mulle kyl paremmin ku hyvin ja oon nyt vaan lomaillu ja saanu vihdoinki nukkua pitkään. 

Sunnuntai-iltana olin pitkästä aikaa mun varmaan parhaan jenkkikaverin Reaganin kanssa, leivottiin joulupipareita, katottiin leffaa ja vaan juteltiin ja jäinki niille sit yöks. Aamulla päätettii leipoo vielä lisää ja syötiinki ihan tarpeeks. Illalla meninki sit vielä leffaan (viimeinki kattoo Mockingjay ja oli kyl hyvä!) ja muuten oonki sit hengaillu kotona, skypetelly kotiin pitkästä aikaa, siivoillu täällä ja leiponu momin kanssa vielä vähän lisää. Meillä on taas täällä ihan liikaa kaikkee hyvää, en tiiä miten pystyisin hillitä itteeni syömästä kaikkee.

Nää kuvat on taas vaihteeks Lotalta, mut minkä mä sille voin että mun kamera lopetti toimintansa ja Lotta on muutenki parempi kuvaaja, pakko kai se on myöntää x) Palailen varmaan piakkoin kuitenki mun huippulaadukkaitten kännykkäkuvien kans ja kerron vähän paremmin ihan vaan fiiliksistä tällä hetkellä. Nyt mom huutelee että dinner is ready, joten vaihteeks ruoka kutsuu. 

Adios!

Suomitytöt ja toi yks brassi x)

SUOMI ♥

Eilinen oli varmasti meille suomalaisille vaihtareille edes jollain tasolla tärkee päivä, vaikka Suomessa ollessa ei oliskaan. Mulle itelle itsenäisyyspäivä ei ikinä oo ollu mitenkään kovin iso juttu ja en oo oikeen ikinä osannu erityisemmin arvostaa sitä. Tätä kuulee varmasti suurimmalta osalta vaihtareista, mut täällä kaukana kotoo ollessa kaikkia asioita rupee vaan näkeen ja arvostaan niin eri tavalla kun ikinä ennemmin. 

Oon oppinu arvostaan asioita, joita en ois kyllä uskonu tällä tavalla arvostavani ikinä. Kouluruoka, se on ilmasta ja en nyt tiiä kuinka hirveen terveellistä mut ainakin huomattavasti terveellisempää - ja oikeesti parempaa - kun näitten pizzat ja nachot. Myös koko koulutussysteemi on Suomessa ihan eri tasoo kun täällä, sen oon kyllä tienny aikasemminki mut täällä ite ollessa sen on vasta osannu ymmärtää. Mulla on jopa vähän ikävä niitä kamalia koeviikkoja (katotaa vaa sitte ens vuoden ekan koeviikon jälkeen uudestaa...). 

Niin paljon arvostan kaikkee julkista liikennettä, bussit ja junat helpottais elämää täällä kyllä niin paljon. Ja sitä kaikkee vapautta mitä mulla Suomessa on ja kuinka mua ei pidetä jonain ala-aste ikäsenä, eikä Suomessa lukioikäset yleensä enää kerää sellasta turhaa draamaa aina vaa tyhmemmistä aiheista, mitä täältä tuntuu löytyvän vähän väliä. Ihmiset osaa myös olla Suomessa rehellisiä ja sanoo asioita aika suoraan, eikä lupaile asioita mitä ei meinaa toteuttaa. Kaipaan sitä kun ei tarvi aina miettiä että voiko jonkun ihmisen sanomisiin nyt luottaa vai ei ja mitä itekkin voi joissain tilanteissa sanoo.

True kotiäti

Arvostan mun omaa perhettä ja sitä ihan omaa kotia, vaikka on mulla nyt koti täälläkin enkä osais just nyt kuvitella itteeni minnekkään muualle, niin ei tää ikinä vois korvata sitä kaikkee mitä mulla Suomessa on. Ja suomen kieltä arvostan nykyään niin paljon, vaikka jotkut sanat kuulostaakin nykyään niin tyhmiltä tän kaiken enkun rinnalla niin en silti haluis puhua äidinkielenäni mitään muuta kieltä. Oon aina tykänny enkusta ihan kauheesti ja tänne lähtiessäni olin niin innoissani et pääen nyt oppimaan ja puhumaan sitä niin paljon kun huvittaa, mut kyllä sitä jo aika pian alko suomen kielee ja sen helppoutta ikävöimään.

Kun täällä asti maapalloa nyt ollaan, niin pitihän sitä itsenäisyyspäivää sit tottakai juhlistaa tän kaiken valaistumisen jälkeen. Mun oikein innokas kokkailijakaveri Lotta tuli sit iltapäivällä meille ja päätettiin valmistaa tosi fancy finnishdinner, makaroonilaatikkoo ja mustikkapiirakkaa,  koska oli sitä suomiruokaa sen verran jo ikävä. Ulkonäöstä ja koostumuksesta en taida sanoo mitään, mut ainakin kumpiki maistu ihan oikeelle ja mom ja sen lapsenlapsiki tykkäs, uskalsi jopa kokeilla makaroonilaatikkoo ketsupilla :D 

Tää ei nyt liity aiheeseen, mut saatiin kuusi eilen ja oi että, oon ihan joulufiiliksissä♥

Kaikki kuvat taitaa olla Lotan kamerasta, joten kiitos näistä! Pakko käy myöntää että oot vaan paljon parempi kuvaaja kun mä x)  Mut taidan lopettaa nyt tähän, tajusin kuinka sekava tästäkin nyt vaihteeks tuli. En vaan osaa enää muodostaa järkeviä lauseita. Halusin vaan tulla jakamaan kuinka ylpee suomalainen oon ja kuinka paljon nyt osaan kaikkee arvostaa.Tää sanonta on kyllä niin totta: Pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle. 

I'm so proud to be a Finn♥