SUOMI ♥

Eilinen oli varmasti meille suomalaisille vaihtareille edes jollain tasolla tärkee päivä, vaikka Suomessa ollessa ei oliskaan. Mulle itelle itsenäisyyspäivä ei ikinä oo ollu mitenkään kovin iso juttu ja en oo oikeen ikinä osannu erityisemmin arvostaa sitä. Tätä kuulee varmasti suurimmalta osalta vaihtareista, mut täällä kaukana kotoo ollessa kaikkia asioita rupee vaan näkeen ja arvostaan niin eri tavalla kun ikinä ennemmin. 

Oon oppinu arvostaan asioita, joita en ois kyllä uskonu tällä tavalla arvostavani ikinä. Kouluruoka, se on ilmasta ja en nyt tiiä kuinka hirveen terveellistä mut ainakin huomattavasti terveellisempää - ja oikeesti parempaa - kun näitten pizzat ja nachot. Myös koko koulutussysteemi on Suomessa ihan eri tasoo kun täällä, sen oon kyllä tienny aikasemminki mut täällä ite ollessa sen on vasta osannu ymmärtää. Mulla on jopa vähän ikävä niitä kamalia koeviikkoja (katotaa vaa sitte ens vuoden ekan koeviikon jälkeen uudestaa...). 

Niin paljon arvostan kaikkee julkista liikennettä, bussit ja junat helpottais elämää täällä kyllä niin paljon. Ja sitä kaikkee vapautta mitä mulla Suomessa on ja kuinka mua ei pidetä jonain ala-aste ikäsenä, eikä Suomessa lukioikäset yleensä enää kerää sellasta turhaa draamaa aina vaa tyhmemmistä aiheista, mitä täältä tuntuu löytyvän vähän väliä. Ihmiset osaa myös olla Suomessa rehellisiä ja sanoo asioita aika suoraan, eikä lupaile asioita mitä ei meinaa toteuttaa. Kaipaan sitä kun ei tarvi aina miettiä että voiko jonkun ihmisen sanomisiin nyt luottaa vai ei ja mitä itekkin voi joissain tilanteissa sanoo.

True kotiäti

Arvostan mun omaa perhettä ja sitä ihan omaa kotia, vaikka on mulla nyt koti täälläkin enkä osais just nyt kuvitella itteeni minnekkään muualle, niin ei tää ikinä vois korvata sitä kaikkee mitä mulla Suomessa on. Ja suomen kieltä arvostan nykyään niin paljon, vaikka jotkut sanat kuulostaakin nykyään niin tyhmiltä tän kaiken enkun rinnalla niin en silti haluis puhua äidinkielenäni mitään muuta kieltä. Oon aina tykänny enkusta ihan kauheesti ja tänne lähtiessäni olin niin innoissani et pääen nyt oppimaan ja puhumaan sitä niin paljon kun huvittaa, mut kyllä sitä jo aika pian alko suomen kielee ja sen helppoutta ikävöimään.

Kun täällä asti maapalloa nyt ollaan, niin pitihän sitä itsenäisyyspäivää sit tottakai juhlistaa tän kaiken valaistumisen jälkeen. Mun oikein innokas kokkailijakaveri Lotta tuli sit iltapäivällä meille ja päätettiin valmistaa tosi fancy finnishdinner, makaroonilaatikkoo ja mustikkapiirakkaa,  koska oli sitä suomiruokaa sen verran jo ikävä. Ulkonäöstä ja koostumuksesta en taida sanoo mitään, mut ainakin kumpiki maistu ihan oikeelle ja mom ja sen lapsenlapsiki tykkäs, uskalsi jopa kokeilla makaroonilaatikkoo ketsupilla :D 

Tää ei nyt liity aiheeseen, mut saatiin kuusi eilen ja oi että, oon ihan joulufiiliksissä♥

Kaikki kuvat taitaa olla Lotan kamerasta, joten kiitos näistä! Pakko käy myöntää että oot vaan paljon parempi kuvaaja kun mä x)  Mut taidan lopettaa nyt tähän, tajusin kuinka sekava tästäkin nyt vaihteeks tuli. En vaan osaa enää muodostaa järkeviä lauseita. Halusin vaan tulla jakamaan kuinka ylpee suomalainen oon ja kuinka paljon nyt osaan kaikkee arvostaa.Tää sanonta on kyllä niin totta: Pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle. 

I'm so proud to be a Finn♥