The first five days after the weekend are always the hardest

Mun teki nyt mieli tulla kirjotteleen tänne ihan vaan kaikkee randomia, fiiliksistä meinasin eka kirjotella mut tottakai tungin viikko-ohjelmaniki mukaan(oikeesti koitan tässä vaa vältellä kaikkia kouluhommia,tällä hetkellä ihan liikaa motivaatioo kaikkeen tommoseen). Varotan jo valmiiks että tästä ei todellakaan tuu mitään selkeetä ja järkevää tekstiä, koska sitä mun ajatukset ei oo lähelläkään.

Joulun aikoihin mulla oli varmaa isoin koti-ikävä tähän mennessä ja oisin oikeestaan ollu ihan valmis lähtemään takas jo sillon. Ton takia en jaksanu oikeen olla positiivinen ja tää toinen semester koulussa ahdisti jo valmiiks. En vaan millään ois halunnu mennä takas tonne kouluun, jonne en tunne kuuluvani ja josta en vaan osaa tykätä yhtään. Tiiän et asenne on varmasti se ratkasevin tekijä ja oon mä oikeesti yrittäny niin paljo tonne sopeutua ja yritän edelleen. Oon vaan todennu et mulle ainakin noin isosta koulusta on osottautunu tosi vaikeeks löytää niitä oikeita kavereita. Koulussa mulla on ihmisiä joille jutella ja en oo oikeen ikinä yksin, mistä oon tosi ilonen, mut silti nekin on suurinosa vaan niitä nimenomasia koulukavereita. On mulla muutamia sellasia joiden kanssa oon vapaa-aikaanikin viettäny ja tiiän jo monta ketä mun tulee ikävä täältä lähtiessä, mut silti ei oo sellasia ihmisiä jotka ois just mun tyyppisiä ja joiden kanssa vois aina tehä jotain ihan spontaanistikkin. Selkeesti parhaat kaverit oon saanu muista vaihtareista, koska niiden kanssa on vaan jotenki niin helppo olla ja jutella kun ollaan niin samassa tilanteessa. En haluu kuulostaa miltään epäkiitolliselta nuorelta, koska oon oikeesti tositosi kiitollinen ihan jokaikisestä ihmisestä joka edes juttelee mulle täällä ja on millään määrin kiinnostunu. Oon vaan tuntenu itteni silti jotenki yksinäiseks ja varsinki sillon kun tajuaa joidenkin ihmisten kaksnaamasuuden niin ei oikein osaa luottaa kehenkään. Tää on taas tämmöstä ei mihinkään johtavaa valittamista, mut päätimpähän tulla jakamaan tätä tännekkin.
Oon kuitenkin ihan tyytyväinen mun elämään täällä suurimmaks osaks ja eihän elämä Suomessakaan aina kivaa oo, täällä asiat vaan tuntuu aina jotenki paljon isommilta vaikkei ne sitä oliskaan.

Oon niin katkera, ettei tääl meijän lähellä oo Cinnabonia koska ehkä rakastan noita
cinnamon rollseja tuolla.

 Tässä nyt nää viimeset kaks viikkoo oon ollu jotenki ihmeellisen kiireinen, en ees tajua miten oon saanu keksittyä itelleni näinki paljon tekemistä :D Eka kouluviikko nyt meni vaan taas totutellessa jonkinlaisee unirytmiin ja läksyjen tekemiseen, en kestä kuin tunnollisesti oon tän vuoden noita läksyjä oikeesti tehny. Sinä viikonloppuna olinki sitte ihan koko ajan menossa jonnekki, perjantaina oli koulun basketball-game jota ennen menin asuun Romynalle ja illalla menin sit kotiin nukkumaan. Lauantaina mentiiki sit Reaganin ja Lotan kaa leffaan, en ees muista sitä nimee enää mut oli kyl oikeesti ihan hyvä mut vaa ihan liian pitkä leffa (kyllä, 3,5h on liikaa mulle). Sit käytiin vielä syömässä ja loppuillaks mentiin Lotan kanssa hengaan Garrettin ja Vinin kans ja sunnuntaina oliki taas mun järjestön vaihtaritapaaminen. Tällä kertaa mentiin keilaan ja noi tapaamiset on vaan aina niin kivoja, ootan aina innolla seuraavaa kun siellä mulla on pari hyvää kaveria joita ei välimatkojen takia oikeen muuten pysty näkeen.

Viime viikolla meillä oliki sit vaan neljä päivää koulua, perjantaina opettajilla oli joku koulutus joten sain jäädä kotiin nukkumaan ja skypetteleen. Illemmalla sit Romyna ja Laura tuli meille ja vietettiin ihan kunnon sleepover, syötiin liikaa (varsinki jätskiä...oh gosh) katottiin leffaa ja juteltiin vaan kaikenlaista. Lauantaina tylsistyttiin aamulla meillä niin paljon että päädyttiin lähteen vaan malliin hengaamaan. Oli kyl kamala palata tonne meijän pikkuseen malliin sen Mall of American jälkeen... no mutta saatiimpahan kulutettua monta tuntia tuollakin ja illalla menin sit kotiin viettämään momin lapsenlapsen synttäreitä. Sunnuntaina käytiin sit vaan kirkossa ja mun iltasuunnitelmat meinas taas peruuntua näiden kyytiongelmien takia, mitä mulla on täällä aina ihan liikaa. Romynan ihana hostmom kuitenki pelasti ja tuli jopa hakemaan mua ja menin sit niille illaks. Haettiin sit Laura mukaan ja käytii lentokentällä toivottamassa uus vaihtari Etelä-Koreasta tervetulleeks Arkansasiin. Maanantaina, kun oli vapaata Martin Luther Kingin päivän takia, tää poika (en ihan osaa ees kirjottaa sen nimee) sit tuli viettämään meijän kaa aikaa Lauralle ja pelailtiin kaikennäkösiä pelejä ja vaan oltiin. Tuli taas mieleen ne omat ekat päivät täällä kun kaikki oli niin erilaista ja kieli ei sujunu sit ollenkaa ja kaikki oli vaa jotenki niin epätodellista.
Illalla lähin sit viimein kotiin ja pakkasin vaa koulua varten ja menin nukkumaan.

Alotin sitte kuviksen... 

 Nyt mun on ihan pakko mennä nukkumaan, huomenna mulla on eka tän vuoden matikan koe ja iltapäivästä soccer harkat, mulla on nyt niitä koulupäivisin olevien lisäks koulun jälkeen maanantaisin ja keskiviikkosin. Ja oon oppinu nyt jo tykkäämään niistäkin, uskokaa tai älkää. Musta tulee vielä joku päivä ihan huippufutari.

Mall of America

Keskiviikkona aamukuudelta lähettiin siis pikku roadtripille Minnesotaan momin, momin tyttären ja sen tyttären kaa. Ajettiin Missourin ja Iowan läpi ja vihdoin kahentoista tunnin päästä oltiin perillä Minneapoliksessa. Tää oli siis 31. päivä eli uusi vuosi... ja en ehkä halua sanoo siitä enempää koska en kauheesti halua muistella. Oli siis ihan normaali päivä koska mun hostperhe ei vaan satu juhlimaan sitä kovinkaan paljoo ja oltiin kaikki tosi väsyneitä muutenkin. Valvoin sentään vuoden vaihtumiseen asti ja katoin telkkarista sen kuuluisan ball dropin ja toivottelin hyvät uudet vuodet kavereille, mut ens vuonna vaadin kyllä jotain ihan muuta. 

Torstaina herättiin sit joskus kaheksan aikoihin koska mall aukes yheksältä ja mä ja Emily, momin lapsenlapsi, haluttiin päästä heti tuhlaamaan kaikki rahamme. Ensimmäinen vartti kylläkin varmaan vaan koitettiin hahmottaa tota koko paikkaa ja tehä suunnitelmaa että ehittäis varmasti käydä kaikkialla missä haluttiin. Jossain vaiheessa sit mun Minnesotalainen suomityttö Maiju päätti raahata ittensä paikalle ja oli kyllä ihana nähä pitkästä aikaa ja viettää päivä tuolla shoppailutaivaassa yhessä. Tottakai välillä piti harrastaa meidän toista lemppariasiaa, eli syömistä, ja päädyttiinkin lounaalle Rainforest Cafe -nimiseen ravintolaan joka oliki nimensä mukasesti sisältä ihan kun sademetsä, puolen tunnin välein oli jopa thunder storms joissa siis vaan jyrisi ja "salamoi". Oli kyllä kieltämättä aika cool ja ruoka niin hyvää! Taidettiin tollon lopettaa shoppailut noin kuuden aikoihin kun mall meni poikkeuksellisesti kiinni ja lähettii hotellille Walmartin kautta.

Finns reunited ♥

Emily ♥

Ehdoton lempparikauppa!

Kyllä, koko mallista löyty vissiin neljä Victoria's secrettiä... en tiedä mihin niitä kaikkia tarvittiin:D

Perjantaina sit lähettii mallille vähän myöhemmin, ehkä joskus kymmenen aikoihin ja shoppailtiikin johonki puol kaheksaan asti illalla. Tällä kertaa kierrettiin eka kaupat joihin haluttiin mennä vielä uudestaan ja sit myös muutamat sellaset missä ei oltu vielä ehitty käydä. Meijän alkuperänen suunnitelma oli käydä elokuvissa jossain vaiheessa shoppailuja, mut päätettiin et voidaan tehä sitä kotonakin ja päädyttii sit kokeileen paria huvipuistolaitetta. En vaan vieläkään oikeen tajua että tuolla oikeesti on ihan hyvän kokonen sisähuvipuisto ja muutenkin toi koko mall oli vaan niin jäätävän iso siihen verrattuna mihin oon tottunu. Anyways käytiin sit parissa laitteessa ja mentiin taas syömään ennen kun jatkettiin shoppailuja. Noiden kahen päivän jälkeen oli kyllä jalat sen verran kipeet että ihan kiva oli lähtee takas kotiinki vaikka oisin kyllä voinu pari kauppaa ottaa mukaani tänne. 

Lauantaina sit ajettiin takasin rahattomina, mutta onnellisina hyvästä reissusta ja auto täyteen pakattuna. Tällä kertaa onnistuin nukkumaan alkumatkan ja loppu menikin sit ihan nopeesti. Sammuinki sit omaan sänkyyni jo kymmenen aikaan illalla ja tänään oonki oikeestaan vaan ollu kotona ja koittanu henkisesti valmistautua koulun alkamiseen huomenna. En vaan oo oikeen yhtään innoissani siitä et pääsen takas "opiskelemaan" mut ainaki tulee taas tekemistä ja eiköhän se sit siitä. Ihan epätodellinen olo että enää tää kevät jäljellä ja sit lähenkin jo takas kotiin, pelottaa jo että kuinka nopeesti tää aika taas menee ja kuinka pian mun pitääkin jo jättää kaikki mitä mulla täällä on ja palata takasin Suomeen. Toisaalta oon kyllä ihan innoissani, ainakin vielä, menossa takas sit kun sen aika on. No mut sen näkee sitten enkä jaksa vaivata itteeni sillä tän enempää, nyt on kuitenki pakko mennä nukkumaan etten oo ihan univeloissa heti ekasta päivästä lähtien.