18. huhtikuuta 2015

Life is better in California

Vihdoin pääsin päivitteleen tännekki vähän meijän Kalifornian reissusta. Ku maanantaina kotiuduttiin, niin menin melkeen heti vaan nukkumaan ja koko loppuviikko onki ollu aika kiirettä suurimmaks osaks koulun takia ja en oo ehtiny alottaa postausta ennen ku nyt. Mutta siis, viime viikon keskiviikkona meijän lento lähti kuuen jälkeen Fort Smithin lentokentältä, jonne päädyttiin jo joskus viiden aikoihin ja kulutettiin sit aikaamme siellä tutustuessa kentän ainooseen ruokailumahollisuuteen, eli sellaseen välipala-automaattiin. Syötiin siellä sit tosi ravitsevasti sipsejä ja oreoita ja vihdoin päästiin koneeseen ja kohti Dallasia. Tunnin lento meni nopeesti kuulumisia vaihtaessa ja muutenki vaan pitkästä aikaa taas kunnolla jutellessa. Vaihto San Franciscon koneeseen suju ihan mallikkaasti ja lentoki meni ihan hyvin yrittäessä nukkua ja vaan koomaillessa. En kyllä tiiä miten tuun ikinä taas selviimään siitä yhentoista tunnin lennosta kun täältä lähen kotiin, koska toi neljä tuntiaki tuntu jo pitkältä. Mutta perille päästiin siis joskus yhentoista aikoihin, eli Arkansasin aikaan yheltä yöllä ja oltiin kumpikin aika kuolleita. Meitä oli vastassa mun tuttu, jonka luona ollaan siis käyty perheen kanssa jo kahesti aikasemminkin ja niiden perhe on myös käyny meillä Suomessa. Tää nainen oli siis aikoinaan mun äitin perheessä kesävaihdossa ja olikin sit tosi innoissaan sillonkun kuuli että ylipäätään lähen vaihtoon ja nyt että päästiin Lotan kaa niitä moikkaamaan. Asuttiin toi neljä päivää siis tän perheen luona Benician kaupungissa ja palvelu oli kyllä ihan kun jossain hotellissa.





Ekana iltana mentiin siis vaan nukkumaan heti talolle päästyämme, koska väsymys oli jo liian iso ja haluttiin torstaina herätä aikasin että varmasti ehittäis tekeen kaikki mitä oli suunniteltu. Aamulla sit syötiin ihanan suomalainen aamupala kunnon leipineen ja kurkkuineen, ja hedelmineen ja nautittiin jo siinä vaiheessa Kaliforniasta ihan kunnolla. Sitte lähettiinki kohti San Franciscoo ja alotettiin turisteilumme Golden Gate sillalla tarkotuksena kävellä sen yli. Ensin jäätiin tietenki ottamaan miljoonat kuvat sillan kanssa poseeraten ja muutenki vaa ihasteleen sitä. Lopulta sit päästiin sillalle asti ja käveltiin se noin kolme kilsaa ihan rauhassa uudet miljoona kuvaa ottaen ja ihaillen maisemia, San Franciscon korkeet rakennukset näky tonne ihan suoraan ihan niinkun Alcatrazin saarikin. Tottakai sit toiselta puolen siltaa jäätiin sit myös ottamaan niitä kuvia ja en vaan tajua miten joku silta voi olla noin siisti ja vaikka oon ennenki tuolla käyny niin silti olin ihan yhtä innoissani kun aikasemminki. Sääkin oli vaan ehkä täydellinen ja eipä kyllä ollu oikeen mitään valitettavaa tonkaan päivän aikana. 
Alcatraz!




Vihdoin kun oltiin valmiita jättämään toi silta, niin ajettiin vielä sen yli kohti sitä oikeeta kaupunkia. Meijän kuski jätti meidät ihan rannalle, jossa meidän määränpää oli Pier 39. Käveltiin siis semmosta katua jonka varrella oli semmosia laitureita ja toi mihin mentiin oli se isoin ja kuuluisin, missä sit oli vaikka minkälaisia turistikauppoja, ravintoloita ja jopa semmonen huvipuistokaruselli. Vietettiin suurinosa päivästämme tuolla turisteillen ja hankkien kaikkee tuliaiskrääsää. Kun oltiin saatu tarpeeksemme lähettiin ettimään cable car -pysäkkiä ja matkalla sinne nähtiin vielä kaikkee aika siistiä, kuten Rainforest Cafe jonne meijän oli sit pakko päästä kans käymään sinne kaupan puolelle. 
Lopulta päästiin kyllä sit sinne cable car:ille, jossa jouduttiin odottamaan aika kauan mut olihan se nyt arvosta. Ajettiin pitkin San Franciscon jyrkkiä katuja jotka oli ihan ku ois ollu vähän hidastetussa vuoristoradassa. Jäätiin sit pois Union Squarilla, joka on ihan San Franciscon keskustassa ja sieltä löytyy oikeestaan kaikki shoppailuun soveltuvat kaupat ja vaikka meinattiinki jättää shoppailut vasta lauantaille niin toki päädyttiin jo tona iltana pariin kauppaan käymään ihan tuottoisin tuloksin. 
Lopulta sit päätettiin, ettei jakseta kävellä enää enempää ja lähettiin Bartilla, eli niiku metron ja junan sekotuksella, kotiinpäin. Taidettiin olla taas niin väsyneitä että mentiin vaan nukkumaan onnellisina onnistuneen päivän jälkeen hetken tän perheen kanssa sosialisoinnin jälkeen. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti