Viimenen päivä alotettiin aamujoogalla siellä Benician kaupungin rannalla ihan täydellisessä säässä. Jotain tunti kai siellä vietettiin, jonka jälkeen sit koitettii heräillä siitä meditaatiosta ja lähtee tutkimaan Beniciaa. Alotettiin siitä rannalta missä jo valmiiks oltiin ja käveltiin siinä rantahiekalla ja laiturilla ja sit jatkettiin pääkadulle josta löyty kaikkia pikkusia kahviloita ja kauppoja. Käytiin välissä lounastamassa pitsaa ja päädyttiin semmoselle toiselle rannan poukamalle jossa vietettiikin hetki kuvaillen, aurinkoo ottaen ja keräillen simpukoita vaikka merivesi olikin aika jäätävää. Yllättäen päädyttiin myös jätskille, mut ehkä se nyt oli noin nättinä päivänä ihan sallituakin.
Kävelymatkalla takasinpäin pysähdyttiin vielä Starbucksissa ja nautittiin vielä viimesistä Benician maisemista niiltä kukkuloilta mitä siellä kyllä riitti, niin ja tottakai myös niistä palmuista joita onki jo ikävä. Talolla sit vaan istuttiin hetken aikaa ulkona ja tutustuttiin sen perheen viljelmiin, mistä löyty kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmiä viinirypäleistä kurkkuihin. Niillä on myös kanoja ihan siellä pihalla pienessä aitauksessa ja onhan se vähän hassua mut mun mielestä aika cool. Illemmalla sit pakattiin kaikki kamamme ja siinä samalla tajuttiin olevamme ihan vähän palaneita, nimimerkillä sellaset kivat t-paitarajat löytyy vieläkin... Dinner syötiin sit myös ulkona ja juteltiin mukavia perheen vanhempien ja kahden pojan kanssa, jotka oli tullu meitä moikkaamaan.
Kymmenen aikoihin lähettiinkin kohti lentokenttää ihan surullisina matkan loppumisesta, pari lisäpäivää ois kyllä kelvannu. Tässä vaiheessa meijän matka oliki sujunu niin yllättävän hyvin, että olis varmaan pitäny ennustaa että joku siinä vielä on pakko mennä pieleen. Lentokentällä yritettiin tulostaa ittellemme lippuja sellasista koneista, mutta ne vaan ilmotti et meijän passeilla ei löydy lentoja. Kysyttiin lopulta joltain virkailijalta apua, joka sit kerto meille että meijän lento oli ollu jo melkeen vuorokautta aijemmin. Siinä vaiheessa ei ihan hirveesti naurattanu ja siinä sitte pikku paniikissa yritettiin hankkia uusia lentoja ees samalle päivälle, jotka onneks saatiinki mut saatiin myös maksaa niistä ihan pikkasen liikaa.
Vieläki hävettää ja en voi käsittää miten tyhmiä ollaan oltu, mut syytän näitten am ja pm -merkintöjä jotka saa mut vieläki ihan sekasin. Siellä sitte vietettiin yömme San Franciscon lentokentällä, jossa ei tietenkään ollu edes mitkään paikat auki. Syötiin sit meijän tuttujen meille Chinatownista ostamia onnenkeksejä, joita en taida haluta syödä enää ikinä ja samalla viihdytettiin kavereitamme Suomessa jakamalla tätä tarinaa niille. Aamuviideltä sit meijän lento vihdoin lähti kohti Dallasia ja meno ei enää hirveen hilpee ollu ja varsinki ku päästiin Dallasiin ja selvis että meijän lento tänne Fort Smithii oli myöhässä. Lopulta noin kolmen tunnin myöhästyksen jälkeen päästiin koneeseen ja kohti Arkansasia, jossa meitä odottikin vesisade. Ei siis mitenkään hirveen innokkaasti takas tultu, mut onneks oon ihan kiireisenä saanu elämäni täällä nyt pidettyä niinkun postaustahdista huomaakin.
Tää matka oli kyllä selkeesti yks koko vuoden kohokohdista ja joka päivä oli vaa edellistä parempi, kiitos myös mun matkaseuralle! Rakastuin Kaliforniaan vielä enemmän ja lupaan kyllä palata sinne vielä joku päivä kun ei siitä näköjään voi saada tarpeekseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti