Eilen vietettiin tosiaan viimestä kertaa aikaa joukkueen kesken pool partyjen merkeissä, vaikka ihan kaikki ei nyt päässytkään paikalle. Oltiin yhen meijän joukkuelaisen, Michellen, kotona ja hyväkskäytettiin niiden poolia ja takapihaa muutenki ihan kiitettävästi. Alotettii ilta grillailemalla vähän hamppareita ja hotdogeja ja oikeesti syötiin ihan liikaa. Kaikki oli melkeinpä tuonu jotain syötävää, joten sitä kyllä riitti. Michelellä oli myös snowcone -kone, jolla siis tehtiin sellasia jäähilejuoman tapasia "jätskejä", haha ne ymmärtää jotka ymmärtää. Syömisen jälkeen sit alettiin uskaltautumaan tonne altaan puolelle, minkä vesi oli kyllä aika jäätävää. Oltii hommattu myös vesi-ilmapalloja ja kasvettii takas lapsiks kaikki ja mentiin vesisotaa siihen asti että kaikki pallot oli käytetty ja kaikki meistä oli jo ihan litimärkiä. Loppuilta sit vaan hypittiin tonne altaseen ja uitiin ja vaan riehuttiin ympäriinsä kunnes alkoki olee jo myöhä ja kaikki alko pikkuhiljaa lähtemään koteihinsa.
Mulla, ja varmasti kaikilla muillakin, oli niin hauskaa eilen ja oli kiva päästä vielä näkemään kaikkia joukkuelaisia ihan kunnolla. En ollu ennen kun ihan vähän aikaa sitte tajunnu, kuin tärkee ja iso osa mun vuotta jokanen noista tytöistä on ollu. Ollaan nähty joka päivä koko vuoden ajan, reenattu ja pelattu pelit yhessä ja ollaan vaan enemmän kun pelkkä joukkue. Meijän joukkueen ainoot seniorit ollaan minä, Laura ja Romyna, joten kaikki muut pelaa yhessä vielä ens vuonnakin eikä tää ollu mikään niin kaiken loppu kun meille vaihtareille. En ees osaa kuvailla, kuinka surullista tää on ja kuinka paljon mun tulee tätä kaikkee ikävä. Nää tytötki saa mut vaan itkemään, kun sanovat tulevansa ikävöimään ja kuinka tää joukkue ei koskaan tuu oleen sama. Kouluaki mulla on jäljellä enää nää kolme päivää ja ens viikolla graduation ja sit se kaikki oliki siinä. Suomeen paluuseen on jotain suunnilleen 20 päivää ja oikeesti se tulee vaan meneen liian nopeesti. Joka päivä vaan mietin kuinka nopeesti aika on menny ja en vaan osaa sisäistää että pian tää kaikki on vaa muistoja eikä normaalia elämää. Pakko vaan yrittää ottaa kaikki irti tästä jäljellä olevasta ajasta ja tiiän että saan hyvät muistot mun vuodesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti