Valentine's day

Lauantaina vietettiin tosiaan Ystävänpäivää, tai ihan näin jenkkiläisittäin Valentine's dayta. Täällä toi päivä on oikeestaan vaan pareille kavereiden sijaan, ja sen kyllä huomas kun illalla ajo kaupungin läpi ja kaikki ravintolat näytti ihan täysiltä ja instagram täytty ällösöpöistä kuvista. Ite vietettiin toi päivä Lauran, Romynan ja Lotan kans korvaamalla deitit ruualla. Pizza ja jäätelö nyt vaan sopii joka tilanteseen, minkäs sille voi. Päätettiin sit myös ottaa vähän kuvia, koska meijän personal photographer Lotta oli ottanu kameransa mukaa. Tässä näätte siis vähän mun naamakuvia ja pari onnistuneempaa ryhmäkuvaa. Oli siis oikein kiva päivä ja olikin oikeestaan koko viikonlopun ainoo kunnon aktiviteetti. Eilen kävin vaan kirkossa ja kattelin leffoja momin kanssa ja tänää oon ollu kotona President's dayn takia, en tiiä miks tonki takia on vapaata koulusta mut empä nyt valitakkaan. Saatiin tänään myös ekaa kertaa lunta, mistä en oikeen tiiä mitä ajatella. Toisaalta ihan kiva nähä ees kerran lunta tän vuoden aikana ja tuli jotenki kotosa fiilis, mut lauantain +22C jälkeen olin jo ihan valmis kevääseen. Ihan hyvä esimerkki tääkin tästä Arkansasin säästä, ikinä et voi tietää miltä ulkona näyttää seuraava päivänä.

Oon ollu nyt jotenki ihmeen positiivisella fiiliksellä tän viikon ilman sen kummempaa syytä eikä ees perjantaina olleet Wanhojen tanssit ollu niin paha paikka after all. Aamulla toki herätessä ja niitä kaverien kuvia katellessa tuli vaan haikee olo ja ois tehny mieli olla mukana tanssimassa, mut se meniki jo pian koulupäivän aikana ohi ja nyt oon vaan innoissani suunnittelemassa omia Wanhojani sit ens vuonna. :D Oon myös oppinu jotenki elämään tän kouluni kanssa täällä ja tuntuu et oon jopa päässy vähän enemmän meijän soccer-joukkueeseen mukaan. Koulupäivät menee aina jotenki tosi nopeesti, mut aika koulun jälkeen ei. Usein oonki jääny hengaileen soccerin jälkeen sinne pukkareille koulun jälkeen, ettei ihan heti tarvis mennä kotiin. Ei sillä etten tykkäis mun kodista täällä, mulla menee kyllä hyvin senkin osalta, mut jotenki oon ruvennu tykkäämään koulusta nyt yhtäkkiä.

Kotiinpaluuta tulee kyl silti mietittyä usein ja nyt kun paluulennotkin on jo varmistettu niin täältä lähteminenkin on alkanu tuntuu todellisemmalta. Ja fiilikset siihen liittyen on ihan vaihtarivuoden mukaset. On päiviä, niinkun tänään, jollon elän tässä positiivisessa kuplassani ja mietin kotiinlähtöö ihan peloissani. Mun elämähän on nyt täällä, miten muka voisin vaan jättää sen ja palta takasin Suomeen? Mitä jos mun elämä siellä ei enää tunnukkaan oikeelta ja kukaan ei ymmärrä sitä? En vaan osaa kuvitella sitä, että palaan takasin kotiin mun normielämään, jatkamaan sitä muka normaalisti tän vuoden jälkeen. 

Toisina päivinä sit... no oikeestaan oon jo valmis lähtemään. Mietin jo pakkaamista ja lasken päiviä kaikkiin mahollisiin kivoihin tapahtumiin ja sit tietenkin siihen kotiinpaluuseen. Kuvittellen sitä, kun saavun Helsinki-Vantaalle ja nään mun perheen niin pitkästä aikaa ja kun automatkalla kotiin nään ne kaikki samat maisemat kun niin monta kertaa aiemmin. Ootan vaan sitä, että pääsen omaan kotiin takasin, saan olla mun oman perheen kanssa, nähä kavereita vihdoin taas tän vuoden jälkeen ja tietenkin, syödä suomiruokaa. Sitä mulla nyt on ikävä anyways. 

En tiiä kumpia päiviä mulla on enemmän, tai että mitä oikeesti ajattelen tästä koko vuodesta. Tää vaihtarius on vaan liian häiriintynyttä, koittakaa nyt tästäkin ottaa jotain selvää. 

Tällä hetkellä oon kuitenkin ihan positiivisin mielin ja koitan vaan elää niin hetkessä kun mahollista ja olla asettamatta mitään paineita tälle loppuvuodelle. Ehkä asiat menee niin kun niiden on tarkotus mennä ja mä sit koitan elää siinä mukana. 

Itselaukasija ei ollukkaa nii hyvä idea.