Homecoming and almost snowday

Viime viikolla oli tosiaan meijän koulun homecoming koripallon kunniaks ja huomas kyllä et ihmiset ei panostanu lähellekään niin paljon ku syksyllä. Meillä on pidetty nää homecomingit muutenki lyhennetyillä viikoilla kumpanaki kertana, en sit tiiä onko vaa sattumaa vai eikö näistä vaa välitetä meijän koulussa niin hirveesti. Anyways maanantaina ei ollu koulua niinkun taisin viime postauksessa mainita, mut tiistaista perjantaihin olikin sit aina joku teema pukeutumisessa. Tiistaina oli sport jersey, eli jonkunlainen pelipaita päällä vaan kouluun,keskiviikkona video games ja oli kyllä huomattavasti vähiten panostettu päivä. Torstaina sit oli mismatch eli piti vaan pukee ihan mitä vaan mikä ei todellakaan sovi yhteen ja perjantaina sit oliki vaan spirit day eli koulun värejä näky vielä enemmän ku yleensä. Ite taisin pukeutua jopa kerran, koska ei vaan oikeen löytyny mitään sopivaa eikä oikeestaan sit innostustakaan löytyny kun ei oikein muutkaan panostanu.
Perjantaina olikin sit tottakai kotipeli ja mentiin Lotan ja Camilan kanssa sitä kattomaan. Tyttöjen ja poikien välissä nähtiin aika nopee homecoming seremonia, jossa vaan esiteltiin kaikki homecoming maids sophomoreista senioreihin ja kruunattiin homecoming queen. Kaikilla noilla maidseilla oli kyllä niin ihania mekkoja ja onhan toi varmasti hieno kokemus, vaikka vähän turhalta ehkä tuntuis ostaa tommonen mekko vaan yhtä iltaa varten ja kun toi tilaisuus kesti tosiaan just ja just sen puoltuntia.

Lähettiinki sit jo poikien pelin alkaessa kotiinpäin, koska sää oli kuulemma huono ajamista ajatellen. Ite siis tungin itteni taas Lotalle ja toki oli pakko käydä Walmartin kautta että saatiin meille ilta (ja itseasiassa myös aamu) jätskit. Mentiin sit kuitenki aika ajoissa nukkumaan et jaksettiin herätä lauantain prom-mekon metsästystä varten. Lähettiin siis aamulla Lotan hostperheen kans ajaan kohti Fayettevillee, joka on noin tunnin ajomatkan päässä oleva aika paljon meijän Fort Smithiä isompi kaupunki. Lotta oli ettiny itellee netistä jo sopivan mekon ja se varsinainen kauppa sit sijaitsi tuolla. Mun oli tottakai pakko lähtee auttaan sitä päätöksen tekemisessä ja löysimpähän itellenikin jo mekon. Eipä tarvi ainakaan siitä stressailla enää! Mekkoshoppailujen jälkeen käytiin tottakai syömässä ja sitte vielä jossain metsästyskaupassa, joka osottautukin aika cooliks. Täytettyjä eläimiä löyty vaikka kuinka montaa lajia ja jopa vesiputous ja akvaario löydettiin. Ei varmaan ketään yllätä, että jenkit panostaa kaikkeen tollaseen sit ihan täysillä, mut mun mielestä se on vaan kiva. Oltiin Lotan kans siellä ihan turisteina ja hyväkskäytän tässä postauksessa nyt muutenki Lotan ottamia kuvia, kun omat kännykkälaatuset ei oikeen miellytä.

Pakko tähän mainita, että toi on mun matikan opettajan tyttö ja en vaan kestä kuinka söpöjä noi kumpikin on!

Lauantai-iltana sit kotiin päästyäni lähettiinkin momin siskolle kattomaan sen kuukaus sitten syntynyttä lapsenlasta, vauvat on vaan niin sulosia. Siellä siis hetki hengailtiin ja kun tulin kotiin niin olin jo ihan valmis meneen nukkumaan. Reagan kuitenki tekstas mulle kuinka tylsää sillä ja sen kaverilla Celinellä on, joten kutsuin ne meille. Aluks aattelin että ei ne kuitenkaan jaksa lähtee ajaan tänne asti, mut onneks tulivat. Ei oikeestaan tehty muuta kun juteltiin ja naurettiin ja pidettiin vissiin momia vähän hereillä, hups. Aamulla se kuitenki oli sitä mieltä että oli worth it vaan kuunnella, kuinka meillä oli hauskaa ja nyt mulla on kyllä aika rakastettu olo. Tommoset tavallaan pienetkin asiat on vaan oikeesti täällä niin isoja ja se että ihmiset haluaa hengata mun kanssa tekee musta vaan niin kiitollisen.

Eilen alkokin sit kirkon jälkeen sataan lunta aikalailla ja momin kanssa seurattiin vaan säätiedotuksia ja toivottiin snowdayta. Lopulta kuitenkin ilmotettiin, että koulut pysyy auki ellei yöllä tapahdu jotain radikaalia. Mentiin siis tänään kouluun ihan normaalisti, mut kymmenen aikoihin alko taas satamaan. Pari koulua suljettiikin jo siinä vaiheessa ja meillä opettajatkin rupes rukoilemaan koulun sulkemisen puolesta. Lopulta meilläkin sit koulu loppu jopa tuntia aikasemmin, kun ois normaalisti loppunu ja en kyllä tossa vaiheessa nähny enää mitään järkee sulkemiselle. Kaikki oli silti ihan innoissaan ja Lauran ja Romynan kanssa sit soccerin jälkeen mentiin vaan hetkeks sinne isolle jalkapallokentälle vaan riehumaan. Oli vähän lapsekas olo joo, mut kerrankos sitä. Näytin varmaan ihan yhtä innostuneelta lumesta kun Romynakin, joka sitä ei siis oo koskaan ennen nähny.
Nyt toi lumisade on tainnu jo lakata, mut silti ei oo varmaa onko huomenna koulua vai ei. Koska talvirenkaitahan täällä ei omisteta, niin jäiset tiet on oikeesti ongelma. Vähän kyllä naurettavaa tää paniikki tästä lumesta, heti kun alko aamulla satamaan niin vanhemmat jo alko hakeen lapsiaan koulusta ja muutenkin taas meni ylidramatisoinnin puolelle. Ihmiset on täällä aina vaan niin järkyttyneitä siitä, ettei Suomessa kyllä kouluja ikinä suljeta lumen takia, eikä kyllä oikeen muutenkaan. Maassa maan tavalla kuitenkin ja en ehkä ees valittais yhestä vapaapäivästä jos sellanen sattuis huomenna tulemaan. No jaa saa nähdä, nyt kuitenkin pakko vielä tehä kaikki koulujutut valmiiks ja sit voisinkin vaan mennä nukkuun.