Lähtöfiiliksiä

Huomenna, tai no tästä päivästä kai pitäs jo puhua kun kello on jo yli kahdentoista, no kuitenkin aamukahdeksalta nousee kone Helsingistä, eikä sen jälkee paluuta oo kymmeneen kuukauteen. Ihan hullua. En vieläkään oo kokonaan tajunnu, että lähden oikeesti pois täältä ja vielä niin pitkäks aikaa. Mutta oon niin innoissani!! Laukut sain pakattua tänään loppuun, lähtöselvityksetkin on jo tehty ja kaikki muukin on jo valmista.

Perjantaina vietin tosiaan läksiäisiä ja oli tosi kivaa, paljon ruokaa ja hyvää seuraa. Mitä muuta voi edes toivoo? Oli ihana nähä kavereita vielä viimestä kertaa, vaikka muutamia oonkin vielä nähny tässä vielä läksiäisten jälkeenkin. Heippojen sanominen olikin sitten joidenkin kohalla vaikeampaa kun olin ajatellut, todellisuus iski ihan kunnolla.

Mä ja läksiäiskakku

Läksiäisten jälkeisenä iltana tajusin, ainakin lähes kokonaan, että mitä oikeesti oon tekemässä. Todellisuus iski vähän liiankin kovaa vastaan ja lähtöinnostus katos kokonaan. Mua ahdisti ihan hirveesti lähtee ja pelotti kaikki tuleva. Tajusin mitä olin jättämässä Suomeen ja rupesin miettimään että miks teen niin. Pelkäsin ja oikeestaan vähän vieläkin pelkään, että mut unohdetaan täällä ja kun palaan mulla ei oo täällä enää mitään. Pelkään myös, että miten tuun pärjään ens vuonna ihan vieraassa paikassa, vieraiden ihmisten keskellä. 

Vilma ja Alisa <3 tulee niin ikävä!

Tänään saadessani hostmomilta vielä viimeisen viestin ennen lähtöä, mun innostus palas ja nyt oon jo niin valmis lähteen, etten varmaan pysty nukkumaan tänä yönä, tai no näinä neljänä tuntina ennen kun lähetään ajaan kentälle. Viestistä sain heti hymyn huulille ja tajusin, että mua oikeesti odotetaan ja musta tullaan varmasti pitämään tosi hyvää huolta. Tiiän myös, että jos joku mua täällä haluaa oikeesti odottaa, niin varmasti jaksaa tän yhen vuoden odottaakin. Mua odottaa varmasti elämäni vuosi, paras ja rankin, niinhän usein vaihtovuosista sanotaan.Tätä tilaisuutta en vaihtais mihinkään. 

Eilen kaverin kotirannasta näkyvä auringonlasku, näitä tuun Suomesta kaipaan

Nyt koitan vielä nukkua sen pari tuntia, jos innostukselta ja jännitykseltä pystyn. Tuun sit seuraavan kerran postailemaan Amerikan puolelta, Suomi nähään ens vuonna!